Vauvalle kaikkea ihanaa

Päällimmäisenä mielessä meillä on raskaus. Tämä vauva, joka kasvaa mahassani.

Paljon olemme aiheesta jutelleet, päivittäin useita kertoja. Lapsettomuus on nyt

taakse jäänyttä elämää. Vai onko? Ollaanko me oikeasti raskaana? Vai olenko

vain syönyt hyvin edellisten kuukausien aikana ja siitä johtuen mahani on kasvanut..

Mutta hyllyn päällä kuitenkin komeilee kaksi kehystettyä valokuvaa. Siinä on meidän vauva.

Ensimmäinen ja toinen ultraääni kuva. Ja pieni kasvaa sekä kehittyy. Vaikeaa kuvitella,

että vihdoin ja viimein tulevana jouluna meitä onkin kolme. Tätähän olemme aina toivoneet.

Ja tiedän, että niin on moni muukin.

Olen nyt ehkä huomaamatta antanut itselleni luvan nauttia tästä kaikesta.

Tiedän, että voi olla liian aikaista ostella vauvalle tarvikkeita. Mutta minä haluan.

Ehkä se on minun keinoni selviytyä tästä epävarmuuden tunteesta.

Turhaan sitä tunnetta on kieltää.

Vaikka lapsettomuuteen liittyvät stressin aiheuttajat ovat menneen talven lumia,

on tämä raskauskin aiheuttanut huolta. Suurin pelko on, että raskaus

menee kesken. Pienet vatsakivut ja väänteet huolestuttavat tietysti heti. Mutta en haluaisi

antaa valtaa pelolle ja huolelle. Aina olen yrittänyt ajatella positiivisesti, mutta

tässä tapauksessa ehkä yritän vain olla ajattelematta huonoja asioita. Se riittänee.

Moni tuttu ei oikeasti ymmärrä, miltä meistä saattaa nyt tuntua. Tämä raskaus ei ole

normaali. Tai no se ei ole samanlainen kuin normaalisti raskautuvilla ihmisillä.

Tottakai sellaiset ihmiset nauttivat täysin siemauksin koko raskausajasta ja jos

keskenmeno sattuisikin tulemaan niin se ei olisi heille samanlainen maailmanloppu

kuin meille lapsettomille. He saattavat raskautua heti seuraavasta kierrosta, mutta me..

Ehkä muutaman vuoden päästä vasta seuraavan kerran. Tai ei ehkä ikinä. Sehän

se pelottaa. Me ei pystytä täysin nauttimaan tästä raskaudesta, vielä.

Tietysti nämä ajatuksen puskevat pintaan aina välillä. Mutta niille ei tosissaan

saa antaa valtaa. Ehkä raskauden edetessä varmuus ja luottamus kasvaa.

Olen onnellinen nyt ja rakastan jo vauvaamme. Se tunne on kyllä

mieletön, kun tajuaa kiintyneensä niin kovin tähän pieneen, joka ei ole edes syntynyt vielä.

Alla siis niitä hankintoja, joita olen nyt tehnyt. Miksi en oikein tykkää tuosta -hankintoja

sanasta :D

 

Kuitenkin päädyin tähän keinuvaan kehtoon. Minusta tuo on aivan ihana! Suosittelen tätä

lämpimästi kaikille. Ihan nappi ostos! Vaunula.fi nettisivuilta löydät kehdon. Oli 

pakko päästä kasaamaan tuota ihanuutta ja kokeilemaan, miltä se tuntuu sänkymme vieressä.

Omituiselta. Kehto on tosi napakka ja pyörät on plussaa. Pitänee siirtää tuo vauvan huoneeseen

odottelemaan käyttäjää.

Pikkuruisia vaatteitakin olen pikkuhiljaa alkanut haalimaan tänne meille. Ja tietysti

aika neutraalilla linjalla on toistaiseksi mentävä. Isompia ja pienempiä vaatteita.

Edullisesti kun löytyy niin pakkohan se on ostaa!

Ystävältäni K:lta sain vauvakirjan. Tuohon tykästyin ihan älyttömästi. Meidän

vauvan huoneeseen haluaisin paljon nallekarhuja. Vauvan huoneesta

ja muista hankinnoista myöhemmin lisää. Sitten kun jaksan taas kirjoitella. Tämän

ja ensi viikon tää mama on saikulla.

P.s Muistakaas Bola-koru arvonta!

Bola-koru Arvonta

Ihastuin Bola-koruihin ja nimenomaan sen ideaan ja ajatukseen.

Arvonnan palkintona on Gaia -niminen bolakoru.

Korun sisällä on messingistä valmistettu kello, joka tuottaa äänen. Bola-koru helähtää kauniisti kun sitä liikuttaa. Ääni muistuttaa tuulen kuiskausta, sen kuulee, mutta sitä ei kuitenkaan kuule. Ääni on juuri niin voimakas, että se kuuluu korun kantajalle, mutta ei  kaikille ohikulkijoille. Korun kaunis ääni rauhoittaa mieltä.

Jokainen koru on valmistettu käsityönä, eikä kahta samanlaista ole. Korun mukana tulee tulee pitkä musta nyöri. Kun käytät korua odotusaikana, vauva kuulee äänen samaan tapaan kuin äidin sydämenlyönnit. Odotusaikana Bola -korua voi käyttää pitkässä nyörissä jolloin se yltää vatsan päälle ja pienokainen kuulee äänen paremmin. Vauvan synnyttyä koru on tuttu esine; pienet korvat tuntevat äänen, pienet silmät katsovat tarkasti kaunista korua, ja pienet kädet hamuilevat sitä (Bolakorut.fi).



Tilasin itselleni kyseisen korun ja halusin arpoa täällä blogissani samanlaisen,
tietysti yhteistyössä Bolakorut.fi:n kanssa.

SÄÄNNÖT:

1. Yhden arvan saat, kun käyt Bolakorut.fi sivuilla ja kerrot kommentissasi: mikä oli mielestäsi kaunein Bola-koru.
2. Kaksi arpaa saat, kun toteutat kohdan yksi sekä liityt lukijakseni. (Jos olet jo lukijani, toteuta vain kohta yksi ja saat kaksi arpaa)
3. Kolme arpaa saat, kun toteutat kohdat yksi ja kaksi sekä kerrot arvonnasta omassa blogissasi.

Ei muuta kuin kesäistä mieltä kaikille ja superisti onnea arvontaan!
Muistathan ilmoittaa sähköpostiosoitteesi kommentissasi.

Arvonnan voittajaan olen yhteydessä :) Ja arvonta loppuu 6.5.2014.

ARVONTA PÄÄTTYNYT.

Rv 13

Olen täällä taas. Pahoittelen hiljaisuuttani.

Yksinkertaisesti väsymys on vienyt minulta kaikki voimat.

Ja pieni tauko on itseasiassa tehnyt hyvää.
Näitä ajatuksiani kirjoittelin heti aamusta, jolloin olen yleensäkin pirteimmilläni.
Illalla ajatus ei luista. Ei toivoakaan siitä, että saisin mitään

järkevää tänne rustattua. Makaan sängyssä tai sohvalla. Hyvä, että vessassa jaksaa käydä.

Muutamia viikkoja sitten kokoaikainen pahoinvointini lakkasi. Lakkasi kuin seinään.

Ja kuinka onnellinen olinkaan siitä asiasta!

En vain tiennyt, että tilalle tulisin saamaan väsymyksen.

Ennen olin sellainen nautiskelija, valvoin
yömyöhään katsellen elokuvia ja tv-sarjoja. Nukuin vapaa aamuina ainakin yhteentoista. Ja olin pirteä, kunnon touhutäti.

Raskauden edetessä unirytmini on muuttunut täysin. Sänkyyn on päästävä viimeistään illalla kymmeneltä ja ylös saatan nousta jo aamulla klo 8. Ennen iltavuoroon menoa saatan jopa nukkua. Aamuvuorojen jälkeen päiväunet voivat hyvinkin olla 3 tuntia pitkiä.

Itseasiassa aamuvuoron jälkeen voisin nukkua seuraavaan aamuun asti.
Öisin herään kolme kertaa vessaan. Jos en nouse, en saa unenpäästä kiinni.

Ja kun olen väsynyt, olen niin hemmetin äkäinen akka.

Itku onnistuu sormia napsauttamalla. En siis nauti olostani.
Mutta pieni ihminen sisälläni on tämän arvoinen. Ehdottomasti.

Pienen aarteeni vuoksi olen kärsinyt erilaisista oloista edelliset neljä vuotta

ja jatkossakin kärsin, kaiken otan vastaan.

Tällä viikolla oli neuvola. Mainitsin terkkarille olostani ja hän olisi

varmasti heti antanut sairaslomaa. Sopersin siihen jotain tyyliin "Kyllä minä vielä kestän.."

Ihan tyhmä olin taas...
Tietysti vietin monen päivän vapaitani neuvolakäynnin aikaan,

joten en varmaan muistanut kuinka väsynyt oikeasti työputkien aikana olenkaan.

Ensi viikolla on taas neuvola ja lääkärin vastaanotto. Yritän silloin rohkaistua

ja pyytää lomaa. Ja siis hemoglobiinini on hyvä, 134. Mielestäni ei kuitenkaan

ole ihan ok, että päivän aikana pystyt vain tekemään yhden työvuoron ja muu
aika menee nukkumiseen. Oma työni on kuitenkin hyvin hyvin vastuullista

ja virheisiin ei ole varaa. Ja minä nimenomaan pelkään kuollakseni niitä virheitä,

joita mahdollisesti väsyksissäni saatan tehdä ja se voi olla kohtalokasta

jollekin ihmiselle. Tiedän, ei siis ole leikin asia. Tarkkana olen tähän päivään
ja tähän hetkeen asti ollut.

Sääliksi käy tuota miekkosta välillä, hän ei kuitenkaan ansaitse äkäilyjäni.

Ja hän ei ole syypää olooni. Välillä se taitaa kyllä unohtua tuolta ukolta.

Ollaan myös väännetty pariin otteeseen siitä, että hän saa nyt osallistua kotitöihin
paaaaaljon enemmän kuin ennen. Ei muuten ole mennyt tämä asia kaaliin ihan kunnolla.

Tietysti ymmärrän, että raskaus on iso muutos naisen kropalle.

Itse olen ollut melko hoikkaa tyyppiä ja nyt ottaa
kunnon päälle, kun tuota painoa tulee vain koko ajan lisää.

Ja on ne hormonimuutokset joo. Ehkä väsymys ei häviäkään..
Jokaisen raskaus on erilainen, aina se ei mene niin kuin oppikirjoissa.

Toivon myös, että läheiseni ymmärtäisivät oloni. Meidän raskaus on nimittäin jo julkista tietoa.
Julkista siitä tuli viikko sitten. Feisbuukissa ja työpaikalla. Ja näin on hyvä.
Mahakin on näkyvissä. Niskaturvotusultrassa on käyty ja kaikki on loistavasti.

Vauva kasvaa kovaa vauhtia, itseasiassa oli hieman edellä kasvua.
Johtuuko lie siitä, että tällä mamalla on ollut vähän liiankin hyvä ruokahalu? ;D
Maha siis kasvaa, mutta näiden kolmentoista viikon aikana painoa on tullut vain 4 kiloa lisää.
Itse en pidä sitä pahana. Vaikka olo on raskas, nautin siitä, että maha kasvaa ja näkyy.

Ainakin sillä tavalla lapsettomalle naiselle tämä raskaus tuntuu entistäkin todellisemmalta.

Pirteää, energistä ja ihanaa keskiraskautta odottaen,

-S

Varhaisultra

Eilen aamulla kello oli herättämässä klo 8. Yllättävän hyvin sain

nukuttua yön, vaikka jännittikin mielettömästi. Nousin ylös kuitenkin

jo seitsemältä. En malttanut olla sängyssä ja odotella herätyskellon soimista.

Ja nälkäkin alkoi jo olla. Pitkän kaavan kautta aamupala ja henkistä valmistautumista

varhaisultran vuoksi. Itse pysyin melko tyynenä. Olin jo kahtena edellisenä

yönä nähnyt unta ultrahetkestä ja siitä, että kuvaruudusta näkyi se pieni vauva.

Tuo rakas mies alkoi taas tavalliseen, vanhaan tyyliin hermoilla, kun

lähtöä alettiin tekemään. Vaatteensakin vaihtoi varmaan miljoona

kertaa.. Mielessä pyörikin, että mitäs sitten kun joskus ollaan synnyttämään

lähdössä niin hyppiikö se seinille? Hän taas puolestaan oli

nähnyt unta myöskin ultrasta ja että kohtuni oli aivan tyhjä.

Ajat olivat perinteisesti myöhässä naisten polilla. Olihan maanantai aamu ja

aamun kruunasi vielä se, että polin tietokoneet olivat aivan totaalisen

jumissa. Istuimme odotustilassa muiden ihmisten kanssa. Joukossa

oli pariskuntia. Jotkut olivat juuri käyneet verikokeissa, koska

naiset painelivat edelleen käsivarren näytteenottokohtaa.. Tutut tunnelmat.

Tuntui oudolta istua pitkästä aikaa samoilla penkeillä, mutta eri

syystä. En olekaan enää lapseton, minua ei enää tutkita. Minulle ei

enää määrätä lääkkeitä, opeteta pistojen laittamista, tai ultrata

munarakkuloiden kokoja. Tällä kertaa tarkistetaan, mitä vauvalleni kuuluu.

Omistuista. Minä en enää kasvata munarakkuloita tai kohdun limakalvoa.

Minun sisälläni kasvaa pieni ihminen.

Eilen vauvan pituuden mukaan rv vähenivät yhdellä. Eilen päiviä oli siis 6+6.

Sydän sykki loistavasti ja erittäin vahvasti. Pieni löytyi heti.

Siellä se avuton pötkylä makasi kohdussani. Näky oli ehkä elämäni suurin.

Mutta se oli viidessä sekunnissa ohi. Lääkärillä oli kiire.

Pyysin kuvan muistoksi, jota olenkin nyt ihaillut monta kertaa.

Neuvola-ajan uskalsin varata vasta tänään. Ajan sain jo ensi viikon tiistaille.

Koen vauvan nyt vasta täysin todelliseksi,

koska olen hänet nyt nähnyt. Nyt vihdoin uskallan olla oikeasti raskaana,

pystyn olemaan koko sydämestäni onnellinen ja pystyn hengittämään.

Äidin suuri rakkaus <3

Unelmointia vauvan ensisängystä

Tänään on päiviä kasassa 6+5. Pääsen jo maanantaina eli ylihuomenna

ensimmäiseen ultraan! Hoitaja soitti meidän polilta, aika vaihtui.

Oli vahingossa antanut ajan väärälle päivälle. Ei se mitään :)

Onneksi huomasi virheensä.

Pahoinvointia on edelleen. Vaihtelevasti. Nyt ei ole tarvinnut

syödä niin tiuhaan kuin viikko sitten. 4 tunnin välein oikeastaan.

Pientä kipua on ollut sekä vasemmalla että oikealla alavatsalla

nivusten kohdalla. Yhtenä iltana tuli riideltyä jostain

aivan turhasta asiasta ja kiihdyin ihan liikaa. Mut miulla on oikeus

miun omiin tunteisiin vai miten se meni :D

Riidan päätteeksi kipua oli alavatsalla, säikähdin sitä mielettömästi

ja pelkäsin pahinta. Se oli vaan jotenkin erilaista. Mutta meni

levolla ja rauhoittumisella ohi..

Ruuasta puheenollen välillä iskee hirveä himo vaikka minkälaiseen ruokaan.

Yhtenä iltana olisin niin kovasti halunnut oikein mausteisia ranskalaisia,

juustonugetteja ja minun tekemää currymajoneesikastiketta.

Mmmmmmm....

Mutta en jaksanut lähteä kauppaan.

"Tyydyin" siis omatekoisiin lihapiirakoihin, jääkaapissa oli sopivat täytteet

mm. nakkeja, pekonia, keitettyjä munia, suolakurkkua, ketsuppia ja sinappia.

Kyllä muuten maistui ! Tänä iltana omatekoista pitsaa vuorossa,

erittäin lihapitoista sellaista. Eli siis hei tosi terveellisesti täällä.

Noita vähemmän terveellisiä ruokakausia tulee varmasti jatkossakin,

mut ei se haittaa. Miksi pitäis turhan ankara olla itelleen? Minä en ainakaan ole.

Tämän viikon olen haaveilut vauvan huoneesta ja vauvan ensisängystä.

Kovasti haluaisin palleron ensisängyksi korisängyn. Siinä hän voisi

nukkua ensimmäiset kuukaudet ja sitten totuttelu alkaisi oman huoneen

pinnasänkyyn. Korisängyt on arvokkaita ja moni tietysti miettii onko tuossa

nyt järkeä. Laittaa satasia muutaman kuukauden juttuun. Minä laitan,

koska minä haluan. Nää on minun unelmia ja minun elämä :)

Kaksi vaihtoehtoa, joista me valitaan ensiviikolla jompi kumpi.

Toinen on merkiltään Mamas&Papas ja sänky on myynnissä

useammissa nettikaupoissa. Ja toisen löysin VauvaMaailman nettishopista.

Vauvan huonetta alan laittelemaan pikku hiljaa sitten ensimmäisen ultran jälkeen.

Siinä riittää tekemistä, rojuhuoneena on periaatteessa tällä hetkellä.

Vaikka vauvan sukupuoli ei tule olemaan vielä pitkään aikaan meidän

tiedossa, vauvahuoneen värimaailma on jo selvä. Väreinä harmaata, valkoista

beigeä, ruskeaa, (yllättäen) tähtikuviollista tapettia. Haluan kimalletta,

pehmeyttä, rakkautta, pehmoleluja, nalleja. Sitten kun sukupuoli selviää, voi huonetta

täydentää pienillä yksityiskohdilla eli vaaleanpunaisella tai vaaleansinisellä.

Tiedän, on hirveän iso riski alkaa touhuilemaan tämän projektin parissa.

Mutta minä haluan. Olen odottanut tätä jo niin kauan.

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille! Palataan maanantaina toivottavasti

hyvien uutisten kera.

Raskausajan vitamiinit

Raskauden myötä vitamiinien ja erilaisten kivennäisaineiden tarve kasvaa

noin 15 - 50%. Erityisen tärkeitä ravintolisiä ovat rauta, C- ja D-vitamiini

kalkki, sinkki, omega-3-rasvahapot, maitohappobakteerit ja foolihappo.

Uutta tutkimustietoa aiheesta tulee koko ajan. Muun muassa vitamiinit

ehkäisevät keskenmenoja, D-vitamiini ja magnesium raskausmyrkytystä,

kalaöljy lasten allergioita ja käyttäytymishäiriöitä 5-6 vuoden iässä,

E-EPA-kalaöljy raskaus- ja imetysajan masennusta

ja magnesium vauvan aivovaurioita. Ihan älyttömästi asioita! Oho!

No tarvitaanko niitä vitamiinipillereitä välttämättä?

Toisaalta ikinä ei voi olla täysin varma, kärsiikö sittenkin jonkun

ravintoaineen puutoksesta vaikka ruokavalio olisi tasapainoinen.

Voitko oikeesti olla varma?

Vitamiinivalmisteet eivät kuitenkaan korvaa terveellistä ruokavaliota!

Olen joutunut käymään kaupassa nyt useammin, koska tuoreita

vihanneksia ja hedelmiä täytyy löytyä kotoa. Ei viitsi ostaa isoa satsia

ja ne menee sitten piloille. Jyy nou. Sitäpaitsi kun ne ovat tuoreita, niissä

on silloin eniten vitamiineja.

Ja oikeastaan mitä enemmän perehdyn vitamiineihin, selviää, että

tutkimusten mukaan lisävitamiinien ottamista suositellaan vahvasti.

Kuka uskaltaa olla ottamatta? Ilman niitä vauvalle saattaapi pian

sattua jotain. Muutama sananen seuraavista vitamiineista.

OMEGA-3-RASVAHAPOT

Näiden vitamiinien äidin ja vauvan yhteinen päivittäinen tarve on niin suuri,

ettei tavallisesta ruoasta käytännössä näitä saa riittävästi.

Yhdysvalloissa tehdyn suurtutkimuksen mukaan odottavat äidit, jotka

syövät yli 340 grammaa kalaa viikottain, jotakuinkin kolme kala-ateriaa

viikossa, synnyttävät älykkäämpiä ja sosiaalisesti paremmin pärjääviä

lapsia kuin muut.

Eikussitten vaan tytöt kalaostoksille ;)

Tutkimuksen mukaan omega-3-rasvahapot ehkäisevät synnytyksen jälkeistä

masennusta.

C- ja D-VITAMIINI

D-vitamiinia suositellaan otettavaksi maksimissaan 50 mikrogrammaa / vrk.

Vitamiini vahvistaa vauvan luustoa, ehkäiseen istukan tulehdusta

ja Norjan kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan D-vitamiini ehkäisee

joka neljännen raskausmyrkytyksen.

C-vitamiini vahvistaa sikiökalvojen rakennetta ja ehkäiseen niiden liian

aikaista repeämistä.

MAITOHAPPOBAKTEERIT

Suomen yliopistoissa on tehty tutkimuksia, joissa on osoitettu, että raskausaikana

äidille annetut maitohappobakteerit suojaavat lasta infektioilta ja allergioilta

kuten allergiselta ihottumalta.

Maitohappobakteerit eli probiootit vaikuttavat positiivisella tavalla

raskausajan diabetekseen, ne nimittäin ehkäisevät kaksi kolmesta

raskausdiabeteksesta.

KALKKI, SINKKI

Vauvan luuston kasvu vaatii erityisen paljon kalkkia ja sinkkiä ja yleensä

odottava äiti ei saa ravinnostaan sitä määrää, joka tyydyttäisi molempien

tarpeen. Kalkkilisä vähentää myös verenpaineen nousua.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta löytyvä tieto on ajankohtaista

ja luotettavaa. Sieltä voitte käydä kurkkimassa ravitsemustietoon liittyviä

juttuja! Mitä vitamiinipommeja itselläni on käytössä nyt raskausaikana?

Muun muassa Multivita raskaus ja imetys. Täältä näet, että kyllä

niillä Multivita tuotteilla on eroja, paljonkin !!

Muita nappiloita ei ole vielä käytössä, mutta meinasin huomenna kipaista

apteekin kautta ennen iltavuoroa. Tuo Multivita sisältää melkein kaiken

tarvittavan. Puuttumaan jää ainakin kalkki sekä omega-3-rasvahapot, joita

haluan nyt käyttöön. Multi-tabs Raskaus Omega-3 sekä Multi-tabs Raskaus

Kalsium kuulostais hyvältä. Apteekkitätit saa sitten suositella hyvää

maitohappobakteeria.

Mikä raskausviikko?

Ompas vaikeeta. Mikä raskausviikko on nyt menossa?

Tutkiskelin nettipalstoja plus muita sivustoja ja

lopputulokseksi sain seuraavaa.

Terve.fi sivuilta:

      "Täysiaikaisen raskauden kesto on 280 päivää eli 40 viikkoa

         laskettuna viimeisten kuukautisten alkamispäivästä.

         Raskauden kesto ilmoitetaan täysinä viikkoina + päivi

(esim. 35+4 eli menossa on 36. viikko)."

Niin kuin edellisestä kirjoituksesta käy ilmi, ajattelin asiaa hiukan

eri tavalla. Niinkuin yhtä viikkoa periaatteessa jäljessä.

Nyt siis minulla 6. raskausviikko (5+0-5+6).

Pikkuisen kasvuvauhti on nyt nopea, mikä on loistava asia. Jos

pienen sydän lyö nyt jo itsenäisesti, niin miksi sinne ultraan ei voisi

jo nyt mennä? Nojoo muistan sen keskenmeno vaaran. Turhan aikaista.

Alan olemaan jo niin innoissani asiasta. Annan joka päivä itselleni luvan iloita asiasta

enemmän ja enemmän. Suunnittelen jo mielessäni tulevaa vauvan huonetta,

vaaleanpunaista tai vaaleansinistä sellaista. Sovin itseni kanssa, että

vasta ensimmäisen ultran jälkeen voin alkaa ostelemaan pikku

hiljaa tarvikkeita ja huoneen remontointi voi alkaa. Raskausasiaa on

vain niin vaikeaa vielä käsittää todeksi. Siispä tuhlasin kaapissa olevan

käyttämättömän raskaustestin eilen aamulla :D

Mieheni vain nauroi.. No plussa siellä edelleen on.

Olen vain niin onnellinen kaikesta. Mieli ei ole synkkä. Se synkkyys

hävisi samantie plussauutisten tultua elämäämme. Enkä yhtään

pidättele tai hyssyttele onnen tunteitani

kenenkään mieliksi. Miksi pitäisi? Me olemme kärsimyksemme kärsineet.

Vihdoin on meidän vuoro <3 Ilouutisen olen jo kertonut omille vanhemmilleni,

siskoilleni ja lähimmille ystävilleni. Heille siis, jotka ovat tienneet

tilanteestamme. Mieheni on kertonut myös

hänen lähimmilleen. Vaikka välillä tuntui, että tukijoukot eivät

olleet elämässämme silloin, kun heitä olisimme eniten tarvinneet,

niin olen unohtanut tämän asia. En halua miettiä negatiivisia asioita

ja puida näitä ajatuksia. En ehkä itsekään ollut siihen aikaan täydellinen

ihminen. Kaikki ovat onnellisia puolestamme, heidän

kasvoista, ilmeistä ja eleistä olen nähnyt sen. Puhdasta onnea.

Haluan unohtaa koko lapsettomuusasian! En anna sen enää vallata elämääni

tai vaikuttaa minuun millään tavalla. Antaa olla. Kaikki on nyt hyvin

ja näin mennään eteenpäin :)