Kävin tässä mieheni kanssa lapsuudenystäväni K:n ja hänen miehensä
luona kyläilemässä. Heidän vauvansa syntyi kolmisen viikkoa sitten.
Ja nyt nähtiin hänet ensimmäistä kertaa.
Ja voi kuinka ihana vauva olikaan! Niin pieni ja suloinen. Hän
nukkui vanhempiensa sängyssä, tuhisi peiton alla rauhallisesti. Ja oli
niin tyytyväisen ja onnellisen näköinen.
Ystäväni on yksi parhaimmista minulle vaikka edellisten vuosien
aikana emme juurikaan ole pitäneet yhteyttä. Opiskeluiden vuoksi
ja sen, että asuimme eri paikkakunnilla. Vaikka tiet ajautuivat erilleen,
pysyi hän sydämessäni aina ja ajatuksissani. Tiedän, että tunne on
molemminpuolinen :) Mutta nyt he muuttivat ihan
tähän meidän lähelle, kilometrin päähän. Ja tästä olen hyvin onnellinen! <3
Ensimmäistä kertaa ikinä tunsin olevani onnellinen vauvauutisesta!
En katkera, en surullinen, en kateellinen. Luulen, että tämä johtuu siitä,
että K on minulle ollut lapsesta asti niin lähellä sydäntä. Ja haluan hänelle
vain onnea!
Mutta vaippakakku onkin sitten asia erikseen. Halusin antaa heille
tietysti lahjan, perinteisen vaippakakun. Ikinä en ole tuommoista askarrellut.
Ostin tietysti ne vaipat ja erilaisia pikkuruisia vaatteita ja sukkia.
Vaatteet ostin nettikaupasta, en yksinkertaisesti pystynyt menemään
vaatekauppaan ja viemään niitä kassalle. Olisi niin tullut semmoinen olo.
Tiedättehän.. Paketin haku onnistui ilman sen kummempia tunteita,
vaippojen osto kaupasta kirpaisi hieman. Mutta en halunnut ajatella
sitäkään tilannetta sen enempää.
Sadan pikkuruisen vaipan kääriminen ja solmiminen tapahtui hiljaisuudessa. Siinä ehti miettiä tätä kaikkea. Voi kunpa minäkin..
Pienet vaatteet ja sukat asettelin kakkuun ja voi kuinka tuli syvä huokaus.
Silittelin bodya haikein mielin.
