Kuka minä olen?

♥

Kuka tätä blogia kirjoittaa ?

Jonkinlaisen kuvan olette jo varmaan minusta saaneetkin.

Kyllä tätä asiaa nyt on jonkin aikaa kypsytelty mielessä.

Ja tuntuu just tältä, että blogin on saatava kasvot.
Tai minun on paljastettava kasvoni.
Eikä siihen tarvita sen erikoisempaa syytä, että miksi teen nyt näin.

Itseasiassa en tiedä, tietääkö jo kuinka moni tuttuni / ystäväni tästä paikasta, mutta huhujen

mukaan niitä on jo muutama.

Eihän tämä blogi toisaalta mikään salaisuus ole, kun kerta netissä ollaan.

Ja Lappeenrannassa kun asutaan niin huhut / juorut liikkuvat tuulta nopeammin täälläpäin...

Olen Satu.

♥

Pian on kulunut vuosi siitä, kun kirjoitin

ensimmäisen kerran blogiini. Tää on miun päiväkirja periaatteessa.
 Päiväkirja, joka sisältää pienen palan meidän elämää.
Sekä minun ajatuksiani. Ei mieheni.
Ilman blogiani ajatukset ja tapahtumat jäisivät vain omaan mieleeni
ja minä kun satun olemaan hiukan hajamielinen tyyppi niin moni asia
tuppaa unohtumaan aikas pian.

♥

Asiat ei sinällään muutu tään kauhean paljastuksen myötä :D
Jatkossa täällä löytyy tulevaa vauva-arkea,

kodin laittamista & tämän mamman ajatuksia elämästä ja äitiydestä.

Kaikki alkoi lapsettomuudesta, mutta nyt on reilut 2 viikkoa meidän laskettuun aikaan!

♥

 

Olen maailman ihanimman miehen vaimo ja ylpeä

siitä, että saan olla juuri hänen murunsa. Minusta tulee myös vihdoin äiti. Perheeseeni kuuluvat myös

kaksi karvanaperoa, Missi & Karpo.

Ja pian tietysti suloinen poikavauva.

♥
 

 ♥

Saatte muuten vielä kestää jonkin aikaa näitä kuvia, jotka on otettu puhelimeni kameralla.
Joululahjatoiveena on järjestelmäkamera!
Että eipä siinä sen ihmeempää. Elämä jatkuu ja niin edelleen.

♥

Jännitystä ilmassa

Vauvan syntymä on niin lähellä. Kaikenlaista on mielessä.
Nyt alkaa jo jännittää. Ei mitenkään jaksaisi odottaa!
Oikeasti myönnän, että haluan vauvan jo syntyvän. Ja lähellä käytiinkin sitä
hetkeä tuossa viime viikolla.

Kahtena iltana pasahti päälle säännölliset supistukset.
Ei siinä muuta kun huh huh ja AU!
Makoilin sängyssä pitkällään ja kellottelin niitä. Noin 10 minuutin välein, minuutin
mittaisia. Loppuivat kuitenkin molempina iltoina reilun 3 tunnin
jälkeen.

Huh tuli sitten se kolmas ilta ja taas mentiin. Ensimmäiset puoli
tuntia 10 minuutin välein ja siitä kaksi tuntia 6 minuutin välein.
Tällä kertaa koski vielä kovemmin, piti ihan puuskuttaa ja
keskittyä. Vajaa 2 minuuttia per supistus.
Panadolista ei ollut hyötyä.

Aattelin, että nyt on pakko soittaa ja kysyä ohjeita kätilöltä.
Ohjasi tulemaan näytille. Ei muuten mitenkään olis huvittanut
ilta kympiltä lähteä ajelemaan keskussairaalalle. Käyrille kävin suoraan johon piirtyi
nättiä ja korkeaa supistuskäyrää paperille 2 tunnin ajan.
Jäin siis osastolle ja ukkeli ohjattiin kotiin.
Noin kolmen aikaan yöllä supistukset loppuivat.
Tätä ennen olin saanut kipulääkkeitä.

Siis niin jyrän alle jäänyt olo oli aamulla, kun seiskan aikoihin heräsin.
Ja niin turhauttava ja masentava! Säännöllisiä supistuksia tuli 7 ½ tuntia
ja ne oli siinä. Oikeesti!?
Lääkäri tsekkasi paikat vielä ennen kotiutumista.
Kohdunkaulaa vielä pikkuisen jäljellä ja parille sormelle auki.

" Et sinä iiiihan vielä synnytä.. "

Ihmettelinkin siinä sitten ääneen, että mistä minä tiedän seuraavalla kerralla tulla sitten
tänne " oikeaan aikaan " ?
Harmitti hirveästi tuo väärä hälytys.

Eipä se lääkäritäti osannut sanoa siihen juuta eikä jaata. Sanoi vain, että tänne on aina
tervetullut ja kyllä monet joutuvat käymään näytillä ennen sitä
oikeaa hetkeä. Ei niitä kertoja lasketa.

Koko päivä meni nukkuessa ja melkoisen apeissa tunnelmissa.

Olo tuntui epäonnistuneelta. 

Onko siellä ruudun toisella puolella muita, jotka
ovat joutuneet käymään synnärillä " turhaan "

?

Sairaalakassi

Laskettuun aikaan on alle kuukausi, mutta toki lähtö voi tulla milloin vain.

Muiden sairaalakassit kiinnostavat kyllä aina (enkä varmaan ole ainut?), joten

tutkiskelin niitä hieman täällä blogimaailmassa.

Ja kokosinkin oman sellaisen tänään, omien tarpeideni mukaan.

Kyllä siinä hetki meni miettiessä.

Sairaalakassini sisältää:

Hammasharja + tahna

shampoo + hoitoaine + huulirasva

ihonhoitotuotteet

 Hiustenkuivaaja + suoristusrauta + hiuslakka + harja + hiuksiin jätettävä hoitoaine + hoitoöljy

Suoristusrauta on pakko olla luonnonkäkkärätukkani vuoksi,

mielelläni näyttäisin ihmiseltä synnytyksen jälkeen.

Sisäkengät

Halppis crocsit tuli ostettua, helppo pestä/puhdistaa/desinfioida sairaalapöpöt

pois reissun jälkeen sitten. Ne jalassa meinasin

myös ehdottomasti suihkuun tallustella ettei saa jalkasientä tai 

muuta sellaista ällöttävää. 

Kyllähän siivoojat tekevät työnsä, mutta sairaalassa pöpöt liikkuvat kaikesta huolimatta.

Pieni meikkisetti + deodorantti + höylä

 En meinannut tälläytyä synnytystä varten tai sen jälkeenkään,

mutta kotiutuessa olisi kiva lähteä fressinä. Pieni ehostus

piristää mukavasti!

Kylpytakki + villasukat

 Muhkea fleece kylpytakki lähtee mukaan, tykkään siitä niin kovin! Sairaalan aamutakit on epämukavia joten

mieluummin pidän omaani päällä. Takki myttyyn ja sairaalakassin päälle

kantokahvojen väliin.

 

Maman vaatteet osastolla

Synnytyksen jälkeen aion toki käyttää sairaalan ihania pinkkejä housuja, ne hyväksyn.

Mutta yläosat tulevat olemaan omasta vaatekaapistani ;

3 rentoa lyhythihaista paitaa & neuletakki.

Alusvaatteet + sukkia + 2x imetysliivit + liivinsuojia muutama pari

+ maidonkerääjä

 

Maman kotiutumisvaatteet

Kollarihousut sekä lämmin kollaripaita. Ne ei kiristä eikä purista kun lähdetään kotiin.

Vauvan vaatteet osastolla

Heti synnytyksen jälkeen meidän isi voi pukea vauvalle ihan jäbän omat vaatteet päälle.

Tottakai sairaalassa on vaatteita, mutta minusta näin on kivempi.

Se on meidän juttu.

Kahdet erilaiset otan mukaan ja kolmas kokonaisuus on sitten ne kotiintulovaatteet.

Näiden koko on 56 cm. Jäbää on ennustettu tosiaan pitkäksi kaveriksi,

joten jätän suosiolla ne pienet bodyt kotiin.

Hihoja ja lahkeita voi aina tarvittaessa kääriä.

Vauvan kotiutumisvaatteet

Body ja housut ovat 56 senttisiä. Lämmin fleecepuku on 62 cm. Pari harsoa.

Myssyä tuskin tarvitsee, mutta otetaan se nyt varmuuden vuoksi mukaan.

Muuten vauva sitten vaan lämpöpussiin ja turvakaukaloon.

Kirjoittelin joskus Baby's onlyn lämpöpussista, jutun voit lukea

TÄÄLTÄ.

vihko + kynä

neuvolakortti + puhelin + laturi + lompakko + kamera + laturi

Toisin sanoen sairaalakassini voi jonkun mielestä sisältää liikaa tavaraa, mutta

olen aina ollut tämmöinen pakkaaja. Joten miksi muuttua?

Nyt kun olen hyvin varustautunut on varmempi lähteä h-hetkellä matkaan.

En koe tarvitsevani mukaan kirjoja / lehtiä, koska en varmasti pysty

keskittymään sairaalassa niihin lainkaa. Eikä minua kyllä varmaan edes kiinnosta lukea..

 Riittää se oma puhelin ja siinä oleva

nopea nettiyhteys. Siteitä on osastolla vinot pinot. Myöskin kauratyynyn, rintakumin

saa lainaksi ja hoitajilta voi pyytää erilaisia rasvoja / kosteusvoiteita.

Mehua saa ja kylppäristä löytyy suihkusaippuaa.

Miehelle tietysti eväät! Ne täytyy askarrella

tässä kotona, kun tehdään lähtöä sairaalaan.

Jos tilanne mahdollistaa sen.

Herkkuja ukko kulta voi tuoda minulle sitten synnytyksen jälkeen

jos niitä tekee mieli. Vesipullon kanssa ajattelin pärjätä,

onhan se ollut nyttenkin paras ystäväni edellisten kuukausien ajan.

Ja ruokaa sairaalassa saa tasaisin väliajoin ja

vielä hyvää sellaista.

Sairaala on minulle tuttu paikka, olenhan siellä itsekin töissä.

Tai olin :)

MITÄS MIELTÄ OLETTE ?

Taas sydänkäyrillä..

Aamulla huomasin kuinka ylävatsalla oli kipua. Hieman kallistui vasemmalle

puolelle ja ihan oli kosketusarka. Kipu tuntui juuri

tietyllä kohdalla eli se oli paikallista. Ei säteillyt mihinkään tai muuta sellaista.

Siinä mietin, että mitä tää nyt on häh ?

Söin aamupalaa ja katselin eiliset salkkarit läppäriltä. Join kahviakin kupillisen

ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana. AH ♥

Siinä se kipu edelleen vaivasi.

Kipu sormenpäiden kohdalla

No eihän tuollaista voi nyt sivuuttaa ja antaa olla. Ei tämmöistä ole  koskaan ollut.. Soitin suoraan äippäpolille ja jutustelun jälkeen hän ohjasi neuvolaan.

No meidän neuvolasta ei vastattu puhelimeen, joten ajoin paikanpäälle.

Lappu oli luukulla: Tänään terveydenhoitajat eivät ole paikalla.

Nouuu!

Sitten soittoa uudestaan äippäpolille ja pyysivät tarkastukseen sinne heille.

Ei muuta kun taaaaas nokka kohti keskussairaalaa. 

Pissanäyte puhdas, verenpaineet hyvät.

Sydänkäyrässä ei ihmeellistä.

Lääkärin tutkimuksessa:

kohdunkaula 2cm, kohdunsuu auennut 1cm,

painoa 2,7kg, istukkaa syynäsi aika kauan mutta se oli ok,

napavirtaukset hyvät.

Kivulle ei löytynyt syytä mikä vähän kyllä harmittaa. Sen tiedän, että kyseessä ei todellakaan ole närästys. En ole kaatunut tai reväyttänyt paikkoja. Se kipu vain tuli yön aikana. Eilen

ei tuntunut missään. Otettiin vielä loppuun verikokeita, mutta niissäkään ei ollut mitään.

Joten tämän kanssa on nyt elettävä. Hyvä, että asia on nyt tarkistettu

ja eipä tarvitse hysteerisenä miettiä kotona, että

mitä tää nyt on..

Sen näin, että lääkäri kirjoitti tietoihini : Raskausmyrkytys epäily.

Mutta tuskin se sitä on, koska pissa ja verenpaineet on hyvät. On erittäin ihanaa kyllä

tietää, että poju on ottanut kunnon kasvupyrähdyksen tässä

reilun kahden viikon aikana ♥  ♥

 
Me tytöt otetaan rennosti tää loppupäivä sohvalla ♥

Nyt siis eletään rv 35+5.

 Onko muilla ollut ylävatsakipuja ? ?

Rv 36 + Arvonnan voittaja

Maksimissaan enää 1 kuukausi ja meille syntyy vauva. 

Niin uskomatonta.

♥

Tätä en voi hehkuttaa liikaa!

Katsellaan ja ihastellaan tuota mahaa ja pikku miehen liikehdintää joka päivä

monta kertaa. Ja joka kerta ihmetellään, että

miten ihmeessä siellä voi olla oikea vauva?

Vaikka maha on iso, niin miten se mahtuu sinne kuitenkin?

Eilen kävimme neuvolalääkärin vastaanotolla: Synnytystapa arvio.

Ensin perus mittaukset terveydenhoitajan luona ja
sitten marssittiin lääkärin luo. Mainitsin
siitä, että toissa päivänä koin aikas kovia supistuksia.
Alaselkä oli tulessa ja kipu vaihtui välillä alavatsalle
menkkamaisena kovana jomotuksena. Onneksi ukkeli hieroi selkää, hiukan siitä oli apua.
Tunti siinä meni, melko säännöllisiä supistuksia ja sitten nukahdin.
Normaalia tässä vaiheessa sanoi lääkäri..
Mutta kyllä se vähän säikytti.

Lääkäri teki tutkimuksensa.
Vauva on pää alaspäin, laskeutuneena edelleen ja on jo kiinnittynyt!
Hui!
Eikä se siitä enää asentoa pysty muuttamaan.
Kohdunkaula pehmentynyt ja lyhentynyt edellisen kahden viikon aikana.
Lantiossa reilusti tilaa eli synnytyksessä ei pitäisi vauvalla olla ahtaita paikkoja.
Koska vauva on pieni niin arvioi lääkäri vauvan syntymäpainoksi
3 kiloa.

Eli edelleen tuo ennuste pitkä ja siro pitää paikkaansa.
Heti tuli ajatus mieleen, että onko tämä nyt IVF-hoidon vaikutuksia?
Ei sillä sinänsä mitään väliä ole meille. Vauva on tutkittu ultralla
niin monta kertaa jo ja kaikki tähän mennessä vallan mainiosti pikku kaverilla ♥




Kertokaas millaisia "oireita" teillä on 
ollut ennen synnytyksen käynnistymistä??

Kuinkas kauan niitä supistuksia on katseltava ennen kuin lähdetään sairaalaan?

P.S Arvonnan voittaja on:
sikurina

PALJON ONNEA !
Laittelen sinulle sähköpostia. Kiitos kovasti kaikille osallistujille!
Toivottavasti pian saadaan taas uusi arvonta pystyyn teidän lukijoiden iloksi :)

Kirpparilta löydettyä

Tuli pitkästä aikaa kierreltyä lähikaupungin kirpparit läpi ja onneksi tulikin käytyä!
En olekaan nyt hetkeen ostellut vauvalle mitään vaatteita
tai muita tarvikkeita. Kun niitä taitaa olla
jo ihan tarpeeksi..
Mutta se äitiyspakkauksen toppapuku jäi vähän mietityttämään.

Yllä oleva kevyt puku taitaa olla peräisin vuoden 2013 äitiyspakkauksesta.
Oli juuri sen kokoinen, että menee helposti nyt tämän
ensimmäisen talven.

Ja sitten tämä, muhkea toppapuku. Kuin uusi. Siellä se kirpparin vaaterekillä
retkotti ja kympillä sain tämän ihanuuden. Ja koko on hiukan pienempi
kuin jo olemassa olevalla toppapuvulla.

Ja sitten tietysti parin euron tähtiyökkäri oli ostettava myös.

MUISTAKAAS OSALLISTUA ARVONTAAN TÄÄLTÄ!
ARVONTA PÄÄTTYY TÄNÄÄN KLO 24.

P.S. Anonyymit bloggarit
osallistukaa ihmeessä tekin!
Voiton osuessa kohdallesi, minulle sinun ei tarvitse
henkilöllisyyttäsi paljastaa
vaan olet yhteydessä suoraan Hattentattiin :)

Ristiäiskutsu

Aikani kuluksi askartelin ensimmäisen ristiäiskutsun.

Tarvikkeet löytyivät omasta askartelukoristani

eli ylijääneitä kappaleita vanhoista projekteista.

Ja tarvikkeita oli juuri tarpeeksi.

Kutsuihin tulen siis vielä lisäämään päivämäärän tuohon tyhjälle riville.

Niin... kunhan se lapsi on ensin syntynyt maailmaan ja pappi

varattu koko hommaa varten.
Ja jokainen saa omalla nimellään kutsut :)
On tätiä, setää, kummia, mummoa, ukkia, isomummoa ja isoukkia.

Ristiäisiä ollaan nyt suunniteltu yhdessä.

Päiväkin ollaan sovittu näin

meidän kahden kesken, toivottavasti käy myös papille.

Jos kaikki menee suunnitelmien ja laskettujen aikojen mukaisesti

niin marraskuussa vietetään pojan ristiäisiä.

Pidemmälle emme niitä

halua venyttää, koska jouluihmisenä pistän kodin joulukuntoon heti ristiäisten jälkeen.

Kastejuhlaa vietetään siis kotonamme ja en oikein näe järkevänä sitä, että täällä

olisi päällä mahdoton joulumaa ja poika pitäisi kastaa kaiken sen keskellä.

Nouh. 

Kotona ollaan siksi, koska se tuntuu omalta jutulta. Tää on meidän pesä

ja tuntuu hyvältä järjestää tärkeä, intiimi juhla täällä.

Tilastakaan ei ole puutetta.

Lisäksi haluan itse kokkailla tarjottavat, joten ne on helppo

järjestää tuossa omassa keittiössä.

Myös vauvan hoitaminen käy kätevästi, kun ollaan kotona.

Kaikki on lähellä.

Kutsuvieraat on päätetty.

Minun vanhempani 2,
mieheni vanhemmat 2,
minun siskoni 3,
mieheni siskot + veli 3,
minun mummoni 1,
mieheni molemmat isovanhemmat 4,
mieheni ystävä = kummi 1.

= yhteensä 16
Niin ja se pappi.

Meille oli tärkeää myös se, että vieraita ei tule liikaa. Ihan pieni porukka on just passeli.
Ja voi että kuinka odotankaan tuota juhlaa.
Kastemekko on valittu sekä jäbän asu after parteihin !
Saan pitkästä aikaa järjestää juhlat ja siitäkös tykkään ♥

Kaikenlaista ollaan suunniteltu ja siitä lisää myöhemmin.
Lähinnä miten laitetaan koti kuntoon ja tarjoiltavat.

MUISTAKAAN OSALLISTUA ARVONTAAN TÄÄLTÄ!

Rv 35

Vasemmalla raskausviikko 35 & oikealla raskausviikko 32.

Huikee ero, miten voi olla mahdollista?

Luulin, että 3 viikkoa sitten mahani on kasvanut jo lähes maksimi mittoihinsa..

Ei vaan kyllä tuo jatkaa kasvuaa.

Kiloja on tullut tähän päivään mennessä lisää 9.

Tunnen kuinka vauva on alkanut laskeutua alaspäin, sillä alapäässä on meinaan sellaisia vihlaisuja

että jos jalkeilla olisin niiden vihlaisujen aikaan niin jalat

menisivät varmaan alta. Kuin puukolla tuikkaisi..

Nämä ovat nyt miulle uusia juttuja.
Inhottavia.

Muuten sitten jalkoja pakottaa, turvotuksia niihin tulee todella helposti.
Selkää särkee ja kolottaa. Happamat röyhtäisyt ovat kipeitä.

Nyt nuo yöunet ovat menneet ihan levottomiksi. Oikeasti on ikävä
niitä aikoja tässä raskaudessa kun saattoi nukkua kellon ympäri.
Nyt yöunet ovat sellaiset 5 tuntia
jonka jälkeen pyörin sängyssä enkä saa unen päästä kiinni.
Hyvät asennotkaan eivät auta. Tosin ei niitä asentoja hirveästi ole käytettävissä.
 Selällään en ole nukkunut varmaan koko raskauden aikana.

Niinkuin moni tietää jos nukkuu pitkään selällään, huononee
kohtuverenkierto, joka taas aiheuttaa huonovointisuutta äidille ja vauvan hapensaanti on vaarassa.


Olisin jo kyllä niin valmis synnyttämään.

Pakko vähän kehua tuota rakasta, tuollaista ei muuten varmasti löydy toista

samanlaista. Koko raskauden aikana oon saanut

lähes jokainen ilta jalkahieronnan tai 

selkähieronnan ♥

En todellakaan tiedä miten se jaksaa, koska itse en todellakaan jaksaisi.

Ihan paras ukko ♥

Tästä kyllä huomaan kuinka maha on laskeutunut alaspäin.

Johan se on aikakin pikku hiljaa.

Supisukset ovat alkaneet tässä parin päivän aikana olla jo hiukan kipeitä.

MUISTAKAAS OSALLISTUA ARVONTAAN TÄÄLTÄ !

Viimeviikkoinen käynti äippäpolilla

Viime viikolla siis kontrolloitiin kohdunkaulan tilanne äippäpolilla.

Raskausviikkoja oli 34.

Ensimmäisenä hoitaja otti verenpaineet sekä painon.

Ja ensimmäistä kertaa pääsin "käyrille".

Jännääää.

Aiemmin käyrille ei ole ollut tarvetta kohdallani, koska silloinhan tarkistettiin

istukan paikka.

Ja sitä edellinen kerta kun en tuntenut potkuja, niin viikkoja oli niin vähän

ettei käyrille otettu. (raja 30)

Tämän käynnin tarkoitus oli taas toinen.

Ei ollut tarvetta käydä pitkälleen sänkyyn joten istuuduin pehmeään nojatuoliin.
Yllä näkyy laite joka piirsi käyrää vauvan sydänäänistä sekä
minun supistuksista.
Kerroin hoitajalle, että supistukset jatkuvat edelleen. Päivittäin niitä tulee
ja menee ilman kipuja.
Vartin aikana paperiin kohosi kolme supistuspiikkiä.
Tässä oikeassa kädessä pitelin kädessä sellaista nappulaa, jota piti painaa
kun tuntee vauvan liikkeen/potkun.
Niitä piirtyi taas todella vähän ja sitä lääkäri ihmettelikin.

Kuitenkin kun lääkäri teki sitten omaa tutkimustaan, niin poika alkoi
heilumaan ihan kunnolla. Joten ei hätää.

Noo mikä oli tuomio tällä kertaa:
Lapsivettä normaalisti.
Vauva painaa 2100g.
Muut kasvukäyrät menevät keskiviivalla, mutta vatsanympärys alakäyrällä :(
Vauvasta tulee siis pitkä ja siro.
Kohdunkaula uä:llä mitattuna 2,7cm.
Kohdunkaula on kiinni, mutta pehmentynyt.
Vauva on laskeutunut alas, ei kiinnittynyt kuitenkaan.
Mutta sekin tapahtuu pian.

Vuodelevosta on siis ollut valtava hyöty, koska viimeeksi mitta oli 2,2cm.

Jatkohoito:
Ei kontrollia äippäpolille.
Näytille tultava jos liikkeitä ei tunnu tai on sellainen olo ettei kaikki ole kunnossa.
Jos synnytys käynnistyy niin vauvahan sitten syntyy.
Oman voinnin mukaan harrastettava liikunta.



MUISTAKAAS EDELLISEN POSTAUKSEN ARVONTA!

♥

Yhteistyötä Hattentatin kanssa eli arvontaa pukkaa

Olen tässä miettinyt, että kumpi olisi parempi hankkia:

rintareppu vai kantoliina ?

Ihana ystäväni K antoi meille heidän rintareppunsa, koska eivät sitä tarvinneet.

Testailtiin ukkelin kanssa tuota reppua ja saatiin itsemme

vaikka minkälaiseen solmuun sen kanssa.

Hermot meni, mutta kyllä me se juju hokastiin jonkin ajan päästä,

yhdessä kun mietittiin.

Eli se meillä nyt on.

Vierailin Hattentatti verkkokaupan sivuilla pari kuukautta sitten ensimmäisen kerran.

Silloin sieltä lähti tilaukseen Carriwellin raskausajan tukivyö.

Suosittelen tätä lämpimästi kaikille raskaana oleville!

Hintakaan ei ole paha.

Hattentatti on pieni yritys, joka suosii hyviä asioita kuten

luonnonmukaisuutta,

kotimaisuutta ja

pienyrittäjyyttä.

He tukevat MLL:a ja ovat Unisef:in sekä Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittajia.

Hienoja asioita !

Hetki sitten laitoin menemään uuden tilauksen, nimittäin

Tri-Cotti- Luomu kantoliinan.

Kantoliinaa valmistetaan kolmea eri kokoa ja sivulta löytyy ohje oikean koon valintaan.

Kangas on luomupuuvillaa ja venyvää eli varmasti miellyttävän tuntuinen.

Miksi halusin kantoliinan ?

Ensimmäisenä tuli mieleen se, että me varmaan tullaan liikkumaan vauvan

kanssa melko paljon eri paikoissa. Ja vauvaahan täytyy imettää. Enkä

todellakaan ole sellainen ihminen, joka rohkeasti

nappaa tissin esille paidan sisältä keskellä kahvilaa ja pistää sen vauvan

suuhun muut ihmiset ympärillä.

Haluan hoitaa tuon homman "piilossa", huomaamattomasti. Se tuntuu omalta jutulta.

Ja kantoliina on tähän juuri se oikea ratkaisu.

En halua, että imetys kuitenkaan rajoittaa meidän menemisiä.

Kantoliina mahtuu myös pieneen tilaan eli hoitolaukkuun vaan !

Eli meiltä löytyy nyt molemmat.

Hattentatti -verkkokaupan kanssa teimme yhteistyötä ja halusimme järjestää

täällä blogissani arvonnan.

Kaikkien vastanneiden kesken arvomme solmuhatun.

Voittaja saa valita solmuhatun värin, koon ja tottakai omalla tekstillä :)

Alla olevasta linkistä pääset kurkkaamaan hattuja eli

Solmuhattu.

Arvonta aika 6.9.14 - 14.9.14

Arpaonnea!


ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!