Tää vuosi on ollut todella raskas. Lapsettomuushoidot, suuritarpeinen vauva, uusi arki, uusi elämä, uusi minä, muutto, remontti. Enää en ihmettele kun avioparit, pienten lasten vanhemmat eroavat omakotitalojen rakentamisen / remontoimisen seurauksena. Jos olisin tiennyt kuinka raskasta tämä tulisi olemaan en olisi ikipäivänä muuttanut ja aloittanut tätä projektia. Kyllä tässä jos missä koetellaan sitä suhteen lujuutta. Ei nyt mitään avioeroja ole suunnitteilla, kunhan vaan ajattelin ja totesin.. Vielä kerran, onneksi se on nyt ohi.
Elämässä tulee kriisejä. Toivottavasti meidän kriisit ois vähäks aikaa koettu.
Edellisten viikkojen aikana on tullut pohdittua elämää. Juuri kesän aikana koetut asiat laittoivat miettimään. Oon elänyt ehkä liikaa äitikuplassa tän vuoden ja hukuttanut itseni äitiyteen. Unohdin, että olen paljon muutakin kuin äiti. Olen myös vaimo. Sisko ja ystävä. Monia asioita jäi tekemättä ja sanomatta. Pienet ja suuret unelmat jäivät arjen jalkoihin ja sinne ne unohtuivat. Olen ymmärtänyt kuinka väsynyt olenkaan. En äitiyteen. Olen äitinä antanut 110 prosentin panostuksen tähän kaikkeen. Mikä toki on varmasti ymmärrettävää ensimmäisen lapsen kohdalla (kun ei tiedä mistään mitään ja miten tätä lasta nyt pitää kasvattaa), mutta rajansa kaikella. Sitä vaan haluaa, että lapsesta kasvaa onnellinen ja tasapainoinen ihminen joka selviää tässä maailmassa.
Muutokset eivät tapahdu hetkessä. Pienin askelin on äidinkin panostettava jatkossa omaan hyvinvointiin. Oma onnellisuus tulee itsestä, sisältäsi. Eikä omaa onnellisuutta voi rakentaa kenenkään varaan. Mitä sinulle jää kun se häviää? Ei yhtään mitään. Kuka sinusta huolehtii jos et sinä itse.
Mietin ja pohdin, mitä itse oikeasti haluan. Mistä minä unelmoin? Unelmointi on matka itseen. Ensimmäisenä osallistuin UNELMAKARTTAKIRJA -verkkokurssille. Näin hiljattain mainoksen kyseisestä kurssista ja päätöksen tekemiseen ei mennyt montaa minuuttia. Kyllä kiitos, osallistun!
Uskon, että tämän avulla sytytän kipinän sisälläni oman tien kulkemiseen ja suuren unelman toteuttamiseen. Uusi asenne on ollut tärkeä juttu. Kun arvostaa itseä saa sitä myös muilta. Ihan koko olemus jo muuttuu. Äidilläkin on omat tarpeet ja unelmat. Eelis täyttää pian vuoden. Ihan oikeesti, päivääkään en vaihtaisi vaikka v-käyrä on käynyt pilvissä monta kertaa. Paskoja hetkiä on ollut. Niin hieno, mutta äärimmäisen raskas vauvavuosi on pian takana. Vaikka olenkin vielä reilut puoli vuotta hoitovapaalla, äidin on aika herätellä näitä omia unelmia ja suunnitella tulevaisuutta. Jokaisen olisi tärkeää välillä pysähtyä ja tarkastella sitä oman elämän suuntaa ja elämäntehtävää.
Tulen olemaan äiti ikuisesti, mutta jokaisen äidin elämään kuuluu myös paljon muuta. Paljon olen jo saavuttanutkin, mutta vielä on mielessä muutama unelma. Muistetaan tehdä niitä asioita joita rakastetaan.
Just tällä hetkellä miuta ilahduttaa
❤ UNELMAKARTTAKIRJA -verkkokurssi
❤ uudet ripsienpidennykset joista oon haaveillut varmaan 2 vuotta
❤ puolen kilon irtokarkkipussi
❤ parempi fiilis noin kaikinpuolin koska nyt on lähdetty etsimään omaa hyvää oloa
Osaako muut äidit unelmoimisen taidon?
