7.10.2015

Syntymäpäivälahja 1-vuotiaalle

Millaisia lahjaideoita teillä olis 1-vuotiaalle?
Mitä ootte ostaneet?

Viikon päästä vietetään meillä Eeliksen synttärikemuja
joihin tarjoilumenun oon suunnitellut ja jopa tehnytkin niistä koemaistiaisia viime viikolla. Vähän jännittää se, et miten ehdin kokkailemaan kun kaiken meinasin
itse valmistaa.. Koristelut meinasin aloittaa tänään.

Tällä hetkellä Eelis on ihastunut Alphabet Zoon rakennuspalikoihin ja Skip Hopin aktiviteettileluun. Miusta tuntuu, että itsekin oon vähän ihastunut noihin palikoihin! Siis niin ihanan värikkäitä! Palikat on valmistettu massiivipuusta ja pinta käsitelty lapsiturvallisilla ja myrkyttömillä maaleilla. Ei siis tarvitse hätäillä jos vauva vähän palikoita maistelee ja pureskelee!



Aktiviteettilelu koirasta löytyy myös paljon värejä. Koiraa tykätään kantaa mukana ja vähän heilutella, koska sen sisällä on helistin.
Koiran tassussa on peili ja tassut rapisevat. Puinen ja kuminen purulelu on käynyt suussa monta kertaa. Kestävää tekoa voin kertoa ;)







Nämä ostokset tuli tehtyä jo aikaa sitten Miniq -lasten liike nettikaupasta.
Sieltä muuten löytyy hurjan paljon muutakin! Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Ykkösjuttuihin kuuluvat myös Fisher Pricen suloinen koirapehmolelu ja ksylofoni. Koirasta lähtee vaikka minkälaista ääntä ja laulua aakkosista, hämähäkistä sekä loruja. Tätäkin koiraa halaillaan hurjan paljon ja tanssitaan musiikin tahdissa.






Siinä muutama lahjavinkki teille, ketkä nyt etsiskelee 1-vuotis lahjaa omalle tai kaverin naperolle. Me vanhemmat toivottais
meidän sankarille sähköhammasharjaa ja talveksi toppahaalaria. Muuta erikoista ei mielessä ole. Värikkäitä leluja, joista lähtee ääntä, ne on siis
pojan lempijuttuja tällä hetkellä. Ja näin ollaan vastattukin kun lahjatoiveita on kyselty.

Mutta mitäs me vanhemmat meinattiin ostaa pojalle? Tuntuu, että kaikkea on..
Sitten välähti: aito lampaantalja ja selkänojallinen pulkka!
Ne ois nimittäin talvea ajatellen loistava ostos! Eikä turhia ollenkaan.
Katsotaan ;)

6.10.2015

Kiintymysvanhemmuus

Kenelle Kiintymysvanhemmuus on tuttu juttu?
Toteutetaanko teillä kotona tätä kasvatustyyliä?
Miten se näkyy teillä arjessa?

Kiintymysvanhemmuudesta kiinnostuin heti Eeliksen syntymän jälkeen.
Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä miettii, miten minä kasvatan lapseni?
Käytänkö samoja menetelmiä kuin lapsuudenkodissani käytettiin vai teenkö asiat kenties täysin päinvastaisesti?



Kasvatus ja -vauvanhoitofilosofia attachment parenting eli kiintymysvanhemmuus tarkoittaa vauvan ja vanhemman kiintymyssuhteen vahvistamista.




Kiintymysvanhemmuudessa vauvan ajatuksia ja tunteita kunnioitetaan, hänen tarpeisiin vastataan ja pyritään ymmärtämään vauvaa kokonaisvaltaisesti. Kiintymysvanhemmuudessa vauvojen uskotaan olevan sosiaalisia ja hyväntahtoisia sisäsyntyisesti. Vanhempien tulee pyrkiä vastaamaan vauvan välttämättömiin ja tärkeisiin tarpeisiin. Vanhemman tehtävä on ohjata ja ymmärtää, olla aito, lempeä ja kaikki tunteet hyväksyvä. Näin vauva kokee olevansa arvokas, saa kasvuaan ja kehitystään edistävää apua, kokee maailman turvallisena ja luotettavana paikkana.

Kiintymystä kasvattavat kaiken kaikkiaan positiiviset tunteet, rakkaus, kosketus ja läheisyys. Kiintymysvanhemmuudessa tavoitellaan lämmintä ja
kunnioittavaa vuorovaikutussuhdetta.



Myös vanhemman lapsen kanssa kiintymysvanhemmuus toimii samoilla periaatteilla: lapsen käytökseen pyritään löytämään syy ja hänen tarpeita pyritään ymmärtämään. Kuunnellaan, keskustellaan ja neuvotellaan. Ei kiristetä, uhkailla tai lahjota.




Ärsyttää suunnattomasti vanhemmat jotka ajattelevat lapsen käyttävän vanhempiaan hyväksi, lapsi "vetää oikeista naruista", lapsi pompottaa tai pomottaa, manipuloi tai juoksuttaa. Lapsi teki jotain tahallaan.. Kiintymystä murentavat katkeruus, viha, halveksunta, inho, turhautuminen ja ennen kaikkea välinpitämättömyys.

Lapsi ei yritä vahingoittaa ketään. Hän ilmaisee tarpeensa suoraan ja rakastaa vanhempiaan yli kaiken. Kiintymysvanhemmuudessa ajatellaan vauvan pyrkivän pysymään hengissä. Vauvan hätään tulee aina reagoida. En usko, että vauvat itkevät turhaan. Ja näinhän se on. Monissa keskusteluissa on käynyt ilmi, että moni kyllä ajattelee valitettavasti näin. En voi käsittää sitä, miten vanhemmat eivät ota itkevää lasta syliin. Miun mielestä todella julmaa ja kylmää toimintaa. Mutta minkä sille voi, maailma on pullollaan empatiakyvyttömiä ihmisiä. Itku on tärkeä viesti ja siihen on syy.




Mistään vapaasta kasvatuksesta ei ole kyse. Kiintymysvanhemmuus ei ole kaiken sallivaa. Lapsi tarvitsee ohjausta. Jos rajoja ei aseteta voi tämä aiheuttaa lapsessa turvattomuuden tunnetta joka taas on haitallista.

Miten meillä kiintymysvanhemmuus näkyy arjessa?
Tässä keinoja / työkaluja hyvän kiintymyssuhteen luomiseksi / ylläpitämiseksi, joita juuri meidän perheessä käytetään.


Nukutaan perhepedissä

Kantoreppu on päivittäisessä käytössä eli kantaminen ja ihokontakti

Sormiruokailua lapsentahtisesti, yhteiset ruokailuhetket

Sanoittaminen

Pitkä imetys

Ylipäätään lapsentahtisuus




Muita työkaluja ovat myös muun muassa kestovaippailu ja vauvan vessahätä viesteihin vastaaminen. Meillä pottailu tulee heti sitten kuvioihin kun poika oppii kävelemään. Koen sen helpommaksi meille niin. Ja kestoiluun ei itselläni voimat yksinkertaisesti riittäneet.

Meillä on vastattu Eeliksen tarpeisiin jo pienimmästäkin vihjeestä.

Ihanin kommentti jonka kuulin tässä taannoin oli isäni suusta:

" Pojasta näkyy kilometrien päähän, että häntä hoidetaan hyvin ❤"


Tietenkään en sano, että tää on ainut oikea tapa toimia vauvan kanssa, mutta lämpimästi suosittelen koska hyväksi olen kokenut. Jos kiinnostuit kiintymysvanhemmuudesta, suosittelen liittymään Facebookissa Kiintymysvanhemmuusperheet ryhmään. Sieltä löytyy lisää linkkejä aiheeseen liittyen.


20.9.2015

Linkitä blogisi

Mielelläni haluaisin uusia blogeja lukulistalleni eli siis laittakaas
minulle tulemaan kommenttikenttään blogit, jota ehkä itse kirjoitat
tai jota sinä tykkäät seurata. Blogit joita olen nyt seurannut, jatkan niiden lukemista, mutta haluaisin uutta luettavaa.

Mitkä aiheet minua kiinnostavat?

Blogi voisi sisältää vauva-arkea, äitien ajatuksia ja höpinöitä, lapsiperheiden elämää ja tottakai sisustusta. Valokuvat on plussaa!
Myös lapsettomuusblogeja luen mielelläni.



Kun linkität blogin, voisit samalla kertoa muutamalla sanalla millaisesta blogista on kyse.

Voisin kerätä ainakin 5 suosikkiani joukosta
ja esitellä teille valitsemani blogit. Nää linkitä blogisi -postaukset on olleet suosittuja!
Tällä tavalla on varmasti helpompi löytää uutta luettavaa, itsellä kun ei hirveästi ole laittaa aikaa niiden etsimiseen.

Innolla jään odottamaan teidän linkityksiä!

19.9.2015

Äidin hyvinvointi



Tää vuosi on ollut todella raskas. Lapsettomuushoidot, suuritarpeinen vauva, uusi arki, uusi elämä, uusi minä, muutto, remontti. Enää en ihmettele kun avioparit, pienten lasten vanhemmat eroavat omakotitalojen rakentamisen / remontoimisen seurauksena. Jos olisin tiennyt kuinka raskasta tämä tulisi olemaan en olisi ikipäivänä muuttanut ja aloittanut tätä projektia. Kyllä tässä jos missä koetellaan sitä suhteen lujuutta. Ei nyt mitään avioeroja ole suunnitteilla, kunhan vaan ajattelin ja totesin.. Vielä kerran, onneksi se on nyt ohi.

Elämässä tulee kriisejä. Toivottavasti meidän kriisit ois vähäks aikaa koettu.
Edellisten viikkojen aikana on tullut pohdittua elämää. Juuri kesän aikana koetut asiat laittoivat miettimään. Oon elänyt ehkä liikaa äitikuplassa tän vuoden ja hukuttanut itseni äitiyteen. Unohdin, että olen paljon muutakin kuin äiti. Olen myös vaimo. Sisko ja ystävä. Monia asioita jäi tekemättä ja sanomatta. Pienet ja suuret unelmat jäivät arjen jalkoihin ja sinne ne unohtuivat. Olen ymmärtänyt kuinka väsynyt olenkaan. En äitiyteen. Olen äitinä antanut 110 prosentin panostuksen tähän kaikkeen. Mikä toki on varmasti ymmärrettävää ensimmäisen lapsen kohdalla (kun ei tiedä mistään mitään ja miten tätä lasta nyt pitää kasvattaa), mutta rajansa kaikella. Sitä vaan haluaa, että lapsesta kasvaa onnellinen ja tasapainoinen ihminen joka selviää tässä maailmassa. 

Muutokset eivät tapahdu hetkessä. Pienin askelin on äidinkin panostettava jatkossa omaan hyvinvointiin. Oma onnellisuus tulee itsestä, sisältäsi. Eikä omaa onnellisuutta voi rakentaa kenenkään varaan. Mitä sinulle jää kun se häviää? Ei yhtään mitään. Kuka sinusta huolehtii jos et sinä itse.




Mietin ja pohdin, mitä itse oikeasti haluan. Mistä minä unelmoin? Unelmointi on matka itseen. Ensimmäisenä osallistuin UNELMAKARTTAKIRJA -verkkokurssille. Näin hiljattain mainoksen kyseisestä kurssista ja päätöksen tekemiseen ei mennyt montaa minuuttia. Kyllä kiitos, osallistun!

Uskon, että tämän avulla sytytän kipinän sisälläni oman tien kulkemiseen ja suuren unelman toteuttamiseen. Uusi asenne on ollut tärkeä juttu. Kun arvostaa itseä saa sitä myös muilta. Ihan koko olemus jo muuttuu. Äidilläkin on omat tarpeet ja unelmat. Eelis täyttää pian vuoden. Ihan oikeesti, päivääkään en vaihtaisi vaikka v-käyrä on käynyt pilvissä monta kertaa. Paskoja hetkiä on ollut. Niin hieno, mutta äärimmäisen raskas vauvavuosi on pian takana. Vaikka olenkin vielä reilut puoli vuotta hoitovapaalla, äidin on aika herätellä näitä omia unelmia ja suunnitella tulevaisuutta. Jokaisen olisi tärkeää välillä pysähtyä ja tarkastella sitä oman elämän suuntaa ja elämäntehtävää.
Tulen olemaan äiti ikuisesti, mutta jokaisen äidin elämään kuuluu myös paljon muuta. Paljon olen jo saavuttanutkin, mutta vielä on mielessä muutama unelma. Muistetaan tehdä niitä asioita joita rakastetaan.

Just tällä hetkellä miuta ilahduttaa
❤ UNELMAKARTTAKIRJA -verkkokurssi
❤ uudet ripsienpidennykset joista oon haaveillut varmaan 2 vuotta
❤ puolen kilon irtokarkkipussi
❤ parempi fiilis noin kaikinpuolin koska nyt on lähdetty etsimään omaa hyvää oloa




Osaako muut äidit unelmoimisen taidon?

14.9.2015

Rottinkia














Jostain syystä hurahdin rottinkiin kun kesä vaihtui syksyksi. Kodin värimaailma sisältää valkoista, harmaata, hopeaa, kimalletta ja vaaleaa puuta. Rottinki onkin tuonut kotiimme lämpöä, kodikkuutta ja väriä juuri sopivasti. 
Liikaa en sitä missään nimessä halua, silloin se raikkaus ja keveys häviää sekä tuo ehkä mummola fiilistä?
Tämä arkku löytyi sattumoisin torista. Tein siitä heti kaupat ja tämä ihanuus kotiutui meille kymmenellä eurolla! Tuli säästettyä useampi euro, näillä rottinkiarkuilla on
kaupoissa hintaa monta kymppiä enemmän mitä nyt pikaisesti kävin kartoittamassa tilannetta.

Tässä näkymää meidän toiselta ulko-ovelta. Tuulikaapin kautta tullaan suoraan keittiöön. Ensimmäisestä vasemmalle mennään olohuoneeseen, toisesta työhuoneeseen. Suoraan edessäpäin näkyy vessan ovi ja sitä vastapäät vaatekaapit.
Tässä oli aiemmin eteinen, mutta kaadettiin yksi seinä pois tuon lipaston oikealta puolelta ja näin saatiin iso avara keittiö laattalattioineen ja lattialämmityksineen. 

Ihanaa, kun on syksy! Ulkoilemaan pääsee loistavasti ilmojen puolesta ja meidän poika kyllä mielellään viettäisikin jokaisen hetken takapihalla tai leikkipuistossa.
Ollaankohan me ihan pulassa kun alkaa ne vesisateet?

23.8.2015

Vauva 10 kk

Mitä kuuluu kymmenen kuukauden ikäiselle Eelis vauvalle?

Syö äidin tekemää ruokaa ja kaupan ruokia sekä äidinmaito maistuu edelleen. Imetys on täysin lapsentahtista ja muuta juomaa poika ei juurikaan juo. Tietysti tilkan vettä ruuan kanssa. Olen niin ylpeä tästä imetystaipaleesta ja näin hienosta onnistumisesta! Hyvä me!
Imetys saa jatkua, sitä en tiedä kuinka kauan.
Pieni ajatus vierottamisesta on käynyt mielessä kun poika täyttää vuoden.


Ihottumaa aiheuttavat mansikka ja viljat. Muutamasta mansikasta ei tule oireita, mutta jos enemmän nautiskelee muuttuu iho punaiseksi ja kutisee. Tosi harmi koska mansikat on suurta herkkua.
Viljoista vehnä on pahin. Sitten tulee ruis ja ohra.
Onneksi kaura käy!


 Reilu pari kuukautta Eelis on sormiruokaillut ja hyvin on sujunut. Eelis syö itse mitä ikinä äiti nyt sattuu lautaselle laittamaan. Suosikkeja ovat vesimeloni, hunajameloni, mustikat, kurkku, mansikat, nektariini ja banaani. Oi vitsit on aika ihanaa kun kesken ruokailun Eelis tarjoaa kädessään olevaa muussattua banaania äidille. Sitten äidin pitää esittää että maistaa palan ja sanoo "kiitos!"
Jos ei maista niin menee hermo ja banaanit löytyvät lattialta.
Ennen ruokaa poika ottaa äidinmaitoa ja ruokailun jälkeen myös. Hapanmaitotuotteiden maistelu ollaan myös tässä aloitettu. Ja ihan ongelmitta mennyt.




 Meidän yöt on tosi erilaisia! Välillä on sitä pyörimistä, hyörimistä ja levottomuutta, mutta sit taas nukutaan monta tuntia ilman heräämistä. Vauhtelee niin paljon. Sivuvaunu on
käytössä, mutta äidin vieressä tulee paras uni.
Päivällä nukutaan kahdet unet, 1-2 tuntia. Nekin nukutaan äidin vieressä, vaunut ei kelpaa enää.
Tällä hetkellä tykkään tästä järjestelystä. Nukun samalla itsekin tai pyörin blogeissa tai nettishoppailen.

Yöimetyksiäkään ei aiota vielä lopettaa. Vasta sitten jos Eelis näin itse tahtoo. Tai tosissaan silloin vuoden tietämillä. Eikä siihen ole mitään syytäkään miksi nyt lopettaisin, onhan yötissittely täysin normaalia



Hampaita pojalla on jo 8 kappaletta! Hampaita pestään aamuin illoin pesujen yhteydessä. Hammasharjan käyttö on ollut helppoa, välillä lähdetään kauppaankin harja mukana.. Ja saadaan paheksuvia katseita.
Ei hätää, se ihan virallinen pesuharja löytyy kotoa :D
Sitä kun nyt on vaan niin kiva pureskella! Varsinkin nyt kun hampaita tulee lisää. Oli meinaan semmoinen kiukku kausi tuossa että oksat pois..
Silloin koeteltiin jaksamista, mutta onneksi se vaihe on eletty!
Nyt pari uutta hammasta pilkistää ikenissä.
Eli onko niitä hampaita nyt kymmenen!?

Vaatteita käytetään koossa 80-86cm. Pituutta tosiaan on nyt 77.5 cm ja painoa 9,9 kg.
Housuvaippoja olen ostanut viitos kokoa.

Eelis on ryöminyt jo tosi kauan. Konttaamisasentoa hän ei ole hakenut, mutta nyt tässä tällä viikolla ihan yhtäkkiä poika lähti konttaamaan. Poika nousee myös taitavasti seisomaan tukea vasten ja käveltykin on muutamia askeleita tällä tyylillä!

Käsiä taputetaan yhteen vimmatusti ja ulkona ihmetellään puita ja pensaita suu pyöreänä. Ne ilmeet on kyllä super ihania! Ulkona ollaankin oltu paljon nyt kesällä, päivän eka lenkki starttaa jo kello 9!
Kovasti jutustellaan vauva kielellä ja kaikkeen vastataan " JOO" .



Poika on vilkas liikkuja! Hirveä vauhti päällä ja aina ryömitään paikasta toiseen kovalla vauhdilla. Luonteeltaan hän on mahdottoman iloinen, seurallinen ja ilmaisee tunteet voimakkaasti.




Eelis on tosi kiinnostunut muista ihmisistä ja lapsista. Vieraita ihmisiä ensin tarkkaillaan ja seurataan jonka jälkeen tehdään lähempää tuttavuutta.
Eelis ei ole ikinä vierastanut ketään. Eikä sitä vaihetta varmasti tuleekaan.
Mummolla (äidilläni) oli poika hoidossa 2 kertaa kesän aikana (12-21) kun äiti ja isi vietti aikaa ystävien häissä.
 Muuten en häntä ole muille hoitoon nyt antanut, ei ole ollut kyllä tarvettakaan.

 Vaikka muiden kanssa viihdytäänkin hetken todella hyvin niin jonkin ajan päästä on päästävä äidin turvalliseen syliin.
Äiti on paras ja kaikista tärkein  
Eelis osaa antaa pusuja poskelle omalla hassulla tekniikalla ja nyt on oppinut halaamaan. Ihanaa kun toinen rutistaa niin kovasti



Illalla ennen nukkumaan menoa Eelis tykkää hassutella äidin ja isin kanssa sängyssä. Kieritään, pyöritään, noustaan seisomaan pinnasängyssä ja kutitellaan. Eelis nauraa aina niin tunteella. Se lämmittää joka kerta äidin sydäntä äärettömän paljon. Naurusta voi kuulla sen kuinka onnellinen pieni ihminen onkaan  
Niin on äiti ja isikin  




19.8.2015

Uudessa kodissa


Vauhdikas kesä on kyllä ollut, ei voi muuta sanoa.
Unelmakodin rakentaminen (TAAS) plus vauva-arki ei ollutkaan hyvä yhdistelmä.
Kuvittelin varmaan, että vauva leikkii lattialla ja katselee samalla äitiä iloisesti kun se tapetoi / maalaa / laittaa laattoja lattiaan / laminoi jne..
Heh, ei se ihan niin mennyt. Pieni mies ei malttaisi irrottaa hetkeksikään katsettaan äidistä. Ainahan me ollaan oltu hyvin tiiviisti yhdessä mutta nyt vielä enemmän koska on eroahdistusta, hampaiden tuloa, tempperamenttia, rytmin muuttumista ja uusien taitojen oppimista. Siinä ei paljon remonttia tehdä!

Mut pakko myöntää että kyllähän se vähän ahdistaa kun mitään et saa tehtyä ja kämppä on kun pommin jäljiltä välillä.. Ja se, että itse niin rakastaisin talon laittamista, mutta nyt katson vierestä
kun muut tekevät.



Toukokuun puolessa välissä muutettiin ja nyt alkaa remontti lähestyä loppuaan.
 Onneksi täällä on pyörinyt pieni joukko apulaisia ja he ovatkin olleet suuri apu tässä projektissa!
Ei ole ollut kyllä mitään toivoa ehtiä kirjoittamaan meidän kuulumisia tänne.
Välillä mietinkin, että miten te muut bloggaajat ehditte kirjoitella lähes päivittäin blogiinne, etenkin ne joilla on enemmän kuin yksi lapsi ?
Huh ja Vau!




No mutta en valita, itsehän halusin vaihtaa taloa ;) Rankkaa on mutta kyllä tää tästä helpottaa jo. Sen voin kertoa, että enää me ei muuteta! Vauvan kanssa on niin paljon hankalampaa toteuttaa ison talon täysremontti. Eli en suosittele muille.

Instagramiin olen lisäillyt silloin tällöin kuvia meidän arjesta.
Jos kiinnostaa löydät meidät nimellä: satumam
Nimi on siis muuttunut ja ylipäätään koko instatili. Mutta siis siellä ollaan!




Remontti kohteena on toiminut taas vähän vanhempi omakotitalo. Tai siis alunperin tämä kokonaisuus oli paritalo. Ostettiin molemmat puolet ja yhdistettiin omakotitaloksi.
Remontoitavaa oli 167 neliötä! Että tilaa on ja makuuhuoneita riittää useammallekin lapselle ;)
Ja vaikkei niitä lapsia yhtä enempää siunautuisikaan niin ei se maailman loppu ole.
Ihanaa kun talossa on paljon tilaa!

Kuvia talosta tippuu blogiin sitä mukaan kun saadaan jokin tila täysin valmiiksi. On kivempi katsella kuvia ennen ja jälkeen.

Ja huh huh kuinka meidän tähtisilmä on kasvanut ja kehittynyt huimasti. 10 kuukautta täytti poika äskettäin! Me tultiin just neuvolasta, pituutta on pojalla 77,5 cm ja painoa 9,9 kg. Eli "normaalia" pidempi poika, taitaa hänestä tulla yhtä pitkä kuin tädeistä.
Siskoni ovat nimittäin superpitkiä!

 Kohta vietetään 1-vuotis pirskeitä!