En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt istumaan tietokoneen ääreen kirjoittelemaan meidän kuulumisia.
Mitään sen ihmeellisempää syytä blogihiljaisuuteen ei ole.
Eelis voi oikein hyvin, vanhemmat myös vaikkakin väsymys on melko raskasta joinakin päivinä.
Joku kirjoittaa, että omasta ajasta ei missään nimessä saa luopua kun tulee äidiksi.
Minä olen luopunut. Mutta. Koko tämän ajan olen yrittänyt pitää mielessä: "Tämä on vain vaihe, joka menee ohi." Tuttua eikö.
" Ei muuta kun lähdet vaan, kyllä se lapsi isän kanssa pärjää. "
Montahan kertaa olen kuullut tuonkin lauseen.. Ärsyttävää.
En missään nimessä halua huudattaa lastani vain siksi, että saisin omaa aikaa. Miksi ihmeessä tekisin niin ? On vaan pitänyt sopeutua tähän tilanteeseen.
5½ kuukauden aikana olen poistunut kotoa illanviettoon kaksi kertaa. Ja molempina kertoina poika oli isänsä kanssa, huutanut yli puolet ajasta pää punaisena. Äitiä oli kova ikävä, minkäs teet. Ja onhan se toki ymmärrettävää koska kyseessä on vauva. Ja kertoohan se siitä kuinka tärkeä olen pojalleni ja millainen se kiintymyssuhde on. Vain minä kelpaan Eelikselle kun se itku tulee. Siihen ei auta sitten mitkään konstit. Kyllä isi on ne kokeillut uskokaa pois. Kolmatta kertaa ei ole tullut..
Pienen pojan arki on taas hiukan muuttunut ja nykyään päiväunet
Mitään sen ihmeellisempää syytä blogihiljaisuuteen ei ole.
Eelis voi oikein hyvin, vanhemmat myös vaikkakin väsymys on melko raskasta joinakin päivinä.
Joku kirjoittaa, että omasta ajasta ei missään nimessä saa luopua kun tulee äidiksi.
Minä olen luopunut. Mutta. Koko tämän ajan olen yrittänyt pitää mielessä: "Tämä on vain vaihe, joka menee ohi." Tuttua eikö.
" Ei muuta kun lähdet vaan, kyllä se lapsi isän kanssa pärjää. "
Montahan kertaa olen kuullut tuonkin lauseen.. Ärsyttävää.
En missään nimessä halua huudattaa lastani vain siksi, että saisin omaa aikaa. Miksi ihmeessä tekisin niin ? On vaan pitänyt sopeutua tähän tilanteeseen.
5½ kuukauden aikana olen poistunut kotoa illanviettoon kaksi kertaa. Ja molempina kertoina poika oli isänsä kanssa, huutanut yli puolet ajasta pää punaisena. Äitiä oli kova ikävä, minkäs teet. Ja onhan se toki ymmärrettävää koska kyseessä on vauva. Ja kertoohan se siitä kuinka tärkeä olen pojalleni ja millainen se kiintymyssuhde on. Vain minä kelpaan Eelikselle kun se itku tulee. Siihen ei auta sitten mitkään konstit. Kyllä isi on ne kokeillut uskokaa pois. Kolmatta kertaa ei ole tullut..
Pienen pojan arki on taas hiukan muuttunut ja nykyään päiväunet
nukutaan takapihalla vaunuissa. Ennen Eelis nukkui jokaikiset päiväunet vieressäni, muuten ei uni tullut. Tämän seurauksena olen saanut nyt ensimmäisen kerran 5½ kuukauteen sitä "omaa aikaa"! Pystyn siis jatkossa keittämään kupin kahvia ja tekemään omaa juttuani, tätä. Mutta niinhän se menee. Lapset kasvavat ja tilanteet muuttuvat. Minun oma aikani oli tauolla lähes puoli vuotta ja nyt se on tekemässä paluuta takaisin. AH ♥
Mutta just nyt on ihanaa istua tässä pöydän ääressä. Talo on hiljainen.
Ihana hiljaisuus! Olen aina rakastanut rauhallisuutta, kiireettömyyttä ja etenkin tätä hiljaisuutta. Jokaisella äidillä tulisi olla oikeus ja mahdollisuus tämmöiseen hengähdystaukoon joka päivä!
Hetki kun voi vaikka maata olohuoneen lattialla ja tuijottaa vain kattoa.
Kaikki vaan ei ole mahdollista. Etenkin jos vauva on täysimetyksellä kuten meillä
oli ennen kiinteiden aloitusta. Meillä se oli todella haastavaa ja sitovaa. Siitä ei
vaan lähdetty. Maksimissaan tunnin sai olla pois jos oli varmasti syöttänyt vauvan mahan täyteen ja poika oli hyvällä mielellä. Muutaman kerran ollaan tehty näin ja sillä aikaa olen
käynyt yksin kaupassa tai tehnyt pikatreenin kuntosalilla.
Hetki kun voi vaikka maata olohuoneen lattialla ja tuijottaa vain kattoa.
Kaikki vaan ei ole mahdollista. Etenkin jos vauva on täysimetyksellä kuten meillä
oli ennen kiinteiden aloitusta. Meillä se oli todella haastavaa ja sitovaa. Siitä ei
vaan lähdetty. Maksimissaan tunnin sai olla pois jos oli varmasti syöttänyt vauvan mahan täyteen ja poika oli hyvällä mielellä. Muutaman kerran ollaan tehty näin ja sillä aikaa olen
käynyt yksin kaupassa tai tehnyt pikatreenin kuntosalilla.
Kaikessa rauhassa luen ajatuksella päivän uutiset. Hörpin kuumaa kahvia hitaasti ja otan pakkasesta korvapuustin mikroon sulamaan. Luen seuraamiani blogeja ja ehdin jättää jopa kommentteja niihin. Kirjoittelen blogiini ja ehdin syventymään ajatuksiini. Pohdin luonnoksissa olevia tekstejä eikä kukaan keskeytä ajatuksiani. On ihanaa uppoutua sinne omiin ajatuksiin!
Tuijotan ulos, tuijotan pihakoivua, takapihaa, taivasta, naapurin ikkunaa ja vaunuja, joissa Eelis nukkuu. Rakastan sitä, että saan olla kotona pojan kanssa. Tämä hetki päivässä riittää, tämä on minulle sitä parhainta omaa aikaa! Muuta en kaipaa.
Nyt varmaan joku ajattelee että " Mitäs oot lapsen tehnyt jos et ole valmis tämän kanssa olemaan?! " Juu kyse ei ole nyt siitä. Vaan siitä omasta pienestä hetkestä.
Varmasti jokainen äiti nauttisi siitä jos sellaisen saisi. Turha väittää muuta.
Mutta jokainen ihminen on erilainen, jokainen äiti on erilainen ja jokaisessa perheessä toimitaan eri tavalla. Kyllä siitä omasta ajasta saa paremman mielen, piristyy ja jaksaa arjen
tohinoissa paremmin.
Nyt varmaan joku ajattelee että " Mitäs oot lapsen tehnyt jos et ole valmis tämän kanssa olemaan?! " Juu kyse ei ole nyt siitä. Vaan siitä omasta pienestä hetkestä.
Varmasti jokainen äiti nauttisi siitä jos sellaisen saisi. Turha väittää muuta.
Mutta jokainen ihminen on erilainen, jokainen äiti on erilainen ja jokaisessa perheessä toimitaan eri tavalla. Kyllä siitä omasta ajasta saa paremman mielen, piristyy ja jaksaa arjen
tohinoissa paremmin.
Nyt kuulen pojan heräilevän ja käyn hakemassa hänet sisälle. Huomenna uudestaan sitä omaa aikaa!
Onko teillä äidit omaa aikaa ?
Miten sen vietätte ?
