Raskausajan vitamiinit

Raskauden myötä vitamiinien ja erilaisten kivennäisaineiden tarve kasvaa

noin 15 - 50%. Erityisen tärkeitä ravintolisiä ovat rauta, C- ja D-vitamiini

kalkki, sinkki, omega-3-rasvahapot, maitohappobakteerit ja foolihappo.

Uutta tutkimustietoa aiheesta tulee koko ajan. Muun muassa vitamiinit

ehkäisevät keskenmenoja, D-vitamiini ja magnesium raskausmyrkytystä,

kalaöljy lasten allergioita ja käyttäytymishäiriöitä 5-6 vuoden iässä,

E-EPA-kalaöljy raskaus- ja imetysajan masennusta

ja magnesium vauvan aivovaurioita. Ihan älyttömästi asioita! Oho!

No tarvitaanko niitä vitamiinipillereitä välttämättä?

Toisaalta ikinä ei voi olla täysin varma, kärsiikö sittenkin jonkun

ravintoaineen puutoksesta vaikka ruokavalio olisi tasapainoinen.

Voitko oikeesti olla varma?

Vitamiinivalmisteet eivät kuitenkaan korvaa terveellistä ruokavaliota!

Olen joutunut käymään kaupassa nyt useammin, koska tuoreita

vihanneksia ja hedelmiä täytyy löytyä kotoa. Ei viitsi ostaa isoa satsia

ja ne menee sitten piloille. Jyy nou. Sitäpaitsi kun ne ovat tuoreita, niissä

on silloin eniten vitamiineja.

Ja oikeastaan mitä enemmän perehdyn vitamiineihin, selviää, että

tutkimusten mukaan lisävitamiinien ottamista suositellaan vahvasti.

Kuka uskaltaa olla ottamatta? Ilman niitä vauvalle saattaapi pian

sattua jotain. Muutama sananen seuraavista vitamiineista.

OMEGA-3-RASVAHAPOT

Näiden vitamiinien äidin ja vauvan yhteinen päivittäinen tarve on niin suuri,

ettei tavallisesta ruoasta käytännössä näitä saa riittävästi.

Yhdysvalloissa tehdyn suurtutkimuksen mukaan odottavat äidit, jotka

syövät yli 340 grammaa kalaa viikottain, jotakuinkin kolme kala-ateriaa

viikossa, synnyttävät älykkäämpiä ja sosiaalisesti paremmin pärjääviä

lapsia kuin muut.

Eikussitten vaan tytöt kalaostoksille ;)

Tutkimuksen mukaan omega-3-rasvahapot ehkäisevät synnytyksen jälkeistä

masennusta.

C- ja D-VITAMIINI

D-vitamiinia suositellaan otettavaksi maksimissaan 50 mikrogrammaa / vrk.

Vitamiini vahvistaa vauvan luustoa, ehkäiseen istukan tulehdusta

ja Norjan kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan D-vitamiini ehkäisee

joka neljännen raskausmyrkytyksen.

C-vitamiini vahvistaa sikiökalvojen rakennetta ja ehkäiseen niiden liian

aikaista repeämistä.

MAITOHAPPOBAKTEERIT

Suomen yliopistoissa on tehty tutkimuksia, joissa on osoitettu, että raskausaikana

äidille annetut maitohappobakteerit suojaavat lasta infektioilta ja allergioilta

kuten allergiselta ihottumalta.

Maitohappobakteerit eli probiootit vaikuttavat positiivisella tavalla

raskausajan diabetekseen, ne nimittäin ehkäisevät kaksi kolmesta

raskausdiabeteksesta.

KALKKI, SINKKI

Vauvan luuston kasvu vaatii erityisen paljon kalkkia ja sinkkiä ja yleensä

odottava äiti ei saa ravinnostaan sitä määrää, joka tyydyttäisi molempien

tarpeen. Kalkkilisä vähentää myös verenpaineen nousua.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta löytyvä tieto on ajankohtaista

ja luotettavaa. Sieltä voitte käydä kurkkimassa ravitsemustietoon liittyviä

juttuja! Mitä vitamiinipommeja itselläni on käytössä nyt raskausaikana?

Muun muassa Multivita raskaus ja imetys. Täältä näet, että kyllä

niillä Multivita tuotteilla on eroja, paljonkin !!

Muita nappiloita ei ole vielä käytössä, mutta meinasin huomenna kipaista

apteekin kautta ennen iltavuoroa. Tuo Multivita sisältää melkein kaiken

tarvittavan. Puuttumaan jää ainakin kalkki sekä omega-3-rasvahapot, joita

haluan nyt käyttöön. Multi-tabs Raskaus Omega-3 sekä Multi-tabs Raskaus

Kalsium kuulostais hyvältä. Apteekkitätit saa sitten suositella hyvää

maitohappobakteeria.

Mikä raskausviikko?

Ompas vaikeeta. Mikä raskausviikko on nyt menossa?

Tutkiskelin nettipalstoja plus muita sivustoja ja

lopputulokseksi sain seuraavaa.

Terve.fi sivuilta:

      "Täysiaikaisen raskauden kesto on 280 päivää eli 40 viikkoa

         laskettuna viimeisten kuukautisten alkamispäivästä.

         Raskauden kesto ilmoitetaan täysinä viikkoina + päivi

(esim. 35+4 eli menossa on 36. viikko)."

Niin kuin edellisestä kirjoituksesta käy ilmi, ajattelin asiaa hiukan

eri tavalla. Niinkuin yhtä viikkoa periaatteessa jäljessä.

Nyt siis minulla 6. raskausviikko (5+0-5+6).

Pikkuisen kasvuvauhti on nyt nopea, mikä on loistava asia. Jos

pienen sydän lyö nyt jo itsenäisesti, niin miksi sinne ultraan ei voisi

jo nyt mennä? Nojoo muistan sen keskenmeno vaaran. Turhan aikaista.

Alan olemaan jo niin innoissani asiasta. Annan joka päivä itselleni luvan iloita asiasta

enemmän ja enemmän. Suunnittelen jo mielessäni tulevaa vauvan huonetta,

vaaleanpunaista tai vaaleansinistä sellaista. Sovin itseni kanssa, että

vasta ensimmäisen ultran jälkeen voin alkaa ostelemaan pikku

hiljaa tarvikkeita ja huoneen remontointi voi alkaa. Raskausasiaa on

vain niin vaikeaa vielä käsittää todeksi. Siispä tuhlasin kaapissa olevan

käyttämättömän raskaustestin eilen aamulla :D

Mieheni vain nauroi.. No plussa siellä edelleen on.

Olen vain niin onnellinen kaikesta. Mieli ei ole synkkä. Se synkkyys

hävisi samantie plussauutisten tultua elämäämme. Enkä yhtään

pidättele tai hyssyttele onnen tunteitani

kenenkään mieliksi. Miksi pitäisi? Me olemme kärsimyksemme kärsineet.

Vihdoin on meidän vuoro <3 Ilouutisen olen jo kertonut omille vanhemmilleni,

siskoilleni ja lähimmille ystävilleni. Heille siis, jotka ovat tienneet

tilanteestamme. Mieheni on kertonut myös

hänen lähimmilleen. Vaikka välillä tuntui, että tukijoukot eivät

olleet elämässämme silloin, kun heitä olisimme eniten tarvinneet,

niin olen unohtanut tämän asia. En halua miettiä negatiivisia asioita

ja puida näitä ajatuksia. En ehkä itsekään ollut siihen aikaan täydellinen

ihminen. Kaikki ovat onnellisia puolestamme, heidän

kasvoista, ilmeistä ja eleistä olen nähnyt sen. Puhdasta onnea.

Haluan unohtaa koko lapsettomuusasian! En anna sen enää vallata elämääni

tai vaikuttaa minuun millään tavalla. Antaa olla. Kaikki on nyt hyvin

ja näin mennään eteenpäin :)

Rv 4

Niin kuin muutkin, niinpä minäkin mietin blogini kohtaloa.

Kyllä minä jatkan vielä kirjoittelua. Nyt vuorossa siis odotusaika.

Jos ei aika riitä niin sitten saa jäädä. Kodin remontti hommat

ovat vielä kesken ja nyt on suuri syy saada ne loppuun ennen kuin

pieni ihminen muuttaa tänne meidän luokse. On myös yksi toinen

iso projekti, jota aloin suunnittelemaan. Siitä ehkä joskus täällä.

No mitä tällä viikolla on ilouutisen jälkeen tapahtunut.

Siinä puhelussa hoitaja Helsingistä kertoi kuinka raskausviikot lasketaan IVF:ssä.

Punktiopäivä on 2+0.

Eli nyt minulla viikkoja kasassa 4+5. Raskausoireet ovat tulleet

rytinällä elämääni. Voimakkaasti. Eli lääkkeet kuin lääkkeet tehoavat

minuun helposti ja näköjään sitten reagoin helposti muutoksiin

kehossani.

Etenkin pahoinvointi. Tällä viikolla sitä on ollut ja varmasti jatkossakin.

Noin kahden tunnin välein. Ihan niin kuin oppikirjoissa. Raskausajan

ruokavalioon olen yrittänyt perehtyä, mutta nyt suuhun olen pistänyt

vähän kaikenlaista. Terveellistä ja epäterveellistä. Tällä viikolla olen siis

syönyt. Luin, että pahoinvoinnin syytä ei tarkkaan vielä tiedetä, mutta

useimmat asiantuntijat olettavat sen liittyvän istukkahormonin tuotantoon.

Täytyisi muistaa syödä pieniä aterioita tai välipaloja, jotta vatsa ei pääsisi

tyhjäksi. Aina en tätä muista.

Silloin kun pahoinvointia ei ole, pelkään, että olenko sittenkään raskaana.

Huono olo kuitenkin  palauttaa minut maanpinnalle.

Tällä viikolla olen myös juossut vessassa paljon useammin. Tämä johtuu

tietysti siitä, että kohtu kasvaa ja painaa virtsarakkoa. Tähän asiaan liittyy

myös keltarauhashormonin määrän lisääntyminen. Tämän seurauksena

hormoni stimuloi virtsarakon lihaksia ja saa rakon tuntumaan täydeltä

silloinkin, kun siellä ei mitään juurikaan ole. Tämän olen kokenut

ja on ollut vähän tyhmä olo kiirehtiä sinne vessaan ja tajuta, että eihän

täältä oikeen mitään tullutkaan :D

Tissit ovat edelleen kokoa suuremmat ja kipeät. Niistä ei sen enempää.

Kiva kun kasvavat! ;)

Raskauden varhaisultra on paikkakuntamme keskussairaalassa

naistenpolilla 5.3. Silloin eletään rv 7.

Nyt syömääään!

Odotan unelmaani, vihdoin.

Helsingistä tullut puhelu varmisti asian. HCG-arvo oli 129.

Hoitaja sanoi, että olet vahvasti raskaana. Itkuhan siinä tuli.

Huomenna on varattava ensimmäiseen ultraääneen aika.

MINÄ OLEN RASKAANA!

Ensimmäinen IVF-hoito toi meille sen, mitä elämältä

eniten toivoimme.

Niitä näitä

Kävin eilen verikokeessa, hcg-arvoa mitattiin. Huomenna saan

soiton Helsingistä, jossa saan kuulla tuloksen. Huominen puhelu

muuttaa mahdollisesti loppuelämäni. Voin toivottavasti vihdoin alkaa ihan

virallisesti odottamaan unelmaani, sisälläni, mahassani eikä vain mielessäni.

Minun on vain niin vaikea uskoa testejä, vaikka se tosi asia

on nyt kyllä pikku hiljaa alkanut iskostumaan päähäni.

Tätä se monen vuoden lapsettomuus teettää..

Eilen soitin IVF-hoitajalle ja kerroin vähän näitä kuulumisiani.

Hoitsu naureskeli ja sanoi, että etköhän sinä raskaana ole kun

jo neljäs testi näyttänyt plussaa.

Niin neljäs testi tosiaan, pp 12 eli eilen:

Tämän maagisen testin kanssa ei tarvitse arpoa. Tai ainakin minun

kohdallani meni näin. Toivon todella, etten joudu huomenna tippumaan

kovaa ja erittäin korkealta. Koska nyt olen jo ehtinyt kiipeämään sinne

jonnekkin korkeuksiin pilvien yläpuolelle vaaleanpunaisiin

maisemiin hattaroiden sekaan. Hoitaja sanoi vuodosta sitä samaa, mitä

olen internetistä lukenut. Pieni vuoto kuuluu vain asiaan joillakin

naisilla.

Eilen hävisi paineentunne kokonaan eikä ole sen koomin kuulunut.

Ei mahakipuja myöskään. Vuoto lakkasi, mutta pientä tiputtelua

pari kertaa päivässä on. Aiemmin tissikipu hävisi myös, mutta voihan

tuo olla, että kuvittelen. Havaitsin nimittäin tänään, että tissikipu

on ehkä tehnyt come backin :D

Hoitajan kanssa oli myös puhetta Lugesteron lääkkeen lopetuksesta. En

nimittäin muistanut sen lopetuspäivää ja sekin piti selvittää tässä

puhelussa. Tarkoituksena oli käyttää sitä 12 päivää alkion siirron

jälkeen eli eilen loppui. Lueskelin tästä asiasta hiukan, lopetanko

Luget vai jatkanko sittenkin. Pakkaukseen jäi kuitenkin muutamia

vielä. Monet ovat omin päin jatkaneet ja elänneet siinä uskossa, että

se jollain tavalla estäisi mahdollisen keskenmenon. Tietysti lääke

määrätään eri syistä, tarpeesta riippuen.

Lääkehän siis tukee omaa hormonituotantoa, alkio kiinnittyy jos

on kiinnittyäkseen ja Lugesteronien jatkaminen ei estä sitä mahdollista

keskenmenoa. Itsekin meinasin jatkaa, mutta päätin kuitenkin lopettaa.

Onkohan asiaa tutkittu kuinka paljon?

Toivottavasti menkat jää tulematta ja pikku kaveri on matkassa mukana.

Palataan asiaan taas huomenna!

pp 11, mielestäni vahvasti plussa

Ja tänään siis ollut pp 11. Kova paineentunne ollut alavatsalla ja ylipäätään

tuolla alapäässä.. On kyllä tehnyt vaikeaa istua. Pitkällään

pitää olla. Mutta tää on ihan normaalia miulle, menkkojen aikaan

on sama olo ja tunne. Se helpottuu aina sitä mukaan, kun vuotoa

tulee pois. Nyt se pysyy sisällä. Hiukan on olo helpottunut nyt iltaan

mennessä. Särkylääkettä en ole joutunut ottamaan, menkkojen aikaan

on ehdoton pakko saada pari grammaa paracetamolia per päivä.

Vuotoa on tullut tänään noin 1 ml eli todella vähän.

Ja itse testiin. Sovin itseni kanssa, että teen seuraavan vasta maanantai

aamuna. Mutta äääh. Tein taas yhden, tänä aamuna :D Ja tulos oli seuraava:

Kyllä jos noita kolmea testiä aletaan vertailemaan, niin viiva on

tummunut neljän päivän aikana. Oireista en sen enempää lähden vielä kirjoittelemaan.

Mutta selviä ne ovat kyllä. Selviä raskausoireita. Pelottaa

niin kovasti, että jos ne oireet on niitä kuviteltuja.

Ja juu kyllä minulle on näin käynyt hyyyyvin monta kertaa näiden vuosien aikana. Ei vaan mennyt päähän ei millään se, että

en ole raskaana. Vaikka testissä komeili aina kerta toisensa jälkeen

vain ja ainoastaan yksi, yksi selkeä viiva.

                "Ehkä kuitenkin, vaikka tuo

                            testi nyt on negatiivinen. Onhan näitä oireita ja

                                       kuukautiset on tunnin myöhässä.."

Juupajuu. Nyt sen vasta tajuan, että omalla kohdallani jatkossa, jos

raskaus testi on negatiivinen niin se "piip" on negatiivinen. Minulla on

nyt kokemus positiivisesta raskaustestistä ja tiedän, että se on

mahdollista minulle. Jospa jatkossa välttyisin niiltä loputtomilta

pohdinnoilta ja monien tuntien internetissä asumiselta etsien

tietoa ja kokemuksia alkuraskauden oireista, vaikka testi olisi

negatiivinen.. Huomenna menen verikokeeseen, hcg-arvo ratkeaa

sitten keskiviikkona. Jos sitä huomenna vielä yhden testin tekisin.

Nyt olen kaikenjären mukaan raskaana. Mutta en usko vieläkään sitä.

Kolmas testi on näyttänyt plussaa ja se on tuonut minulle vain erittäin

hyvän mielen. Tänäänkin kävi samalla tavalla. Pelkään pientä vuotoa

ja kovaa kivuliasta paineentunnetta. Vaikka monen tunnin tutkimuksieni jälkeen

voin sanoa, että ne voivat ihan oikeasti kuulua asiaan.

Normaali ihminen osaisi nauttia tästä hetkestä, itkeä onnellisuudesta.

Ja tuntea helpottunutta oloa.

Haluaisin pystyä hengittämään. Ja nauttimaan elämästä.

Onhan se positiivinen?

 Nukuin erittäin huonosti, jännitin testiä. Puolet yöstä pissatti, yritä siinä

sitten saada unenpäästä kiinni tai ylipäätään nukkua hyvin...

Tänään koitti pp 10. En usko tätä vieläkään. En usko, että tuo juuri

MINUN testi on vissiinkin positiivinen. Haaleahan tuo vielä on.

Äsken tein ja Apteekin oma on raskaustesti.

En pysty itkemään, enkä riemuitsemaan. Hyvillä mielin lähden nyt silti

aamuvuoroon :))))

 

Ja vielä lähikuvaa samaisesta testistä tuossa alla.

 

Edit 7:30 saavuin työpaikalle ja vuoto alkoi. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Oliko tämä tässä. Pientähän se on, mutta silti. Menkkakipuja ei ole tosin

yhtään. Vielä..

Piinailijan paniikki

Tänään on pp 9. Eilen heräsin paniikkiin, entä jos

me ei onnistuta nyt. Paniikki, stressi, pelko, epätoivo, suru, ahdistus.

Neljän vuoden yrityksen jälkeen petymme taas.

Nyt on kuitenkin parhain hoitokeino käytössä. Luulisi,

että IVF-hoidon avulla raskaus alkaa tuosta

noin vain. Niinhän sitä moni luulee. Miten pystyn käsittelemään asian,

jos testi on negatiivinen. Vika on minussa. En pysty

tulemaan raskaaksi. Miksi, koska kaikenhan piti olla hyvin!

Luulen, että tämä pettymys tulisi olemaan se suurin.

En mahda tälle tunteelle mitään. Ne vähäisetkin oireet hiipuvat. Siksi kai

tämä pelko epäonnistumista kohtaan on kasvanut parin viime päivän aikana.

Ei pahoinvointia. Vihlaisut vähenee.

Maha on kyllä edelleen turvoksissa, samoin tissit erittäin turvoksissa.

Kokoa suuremmat. Ja kipeät, mutta kipu on hiukan laskenut.

Pelonsekaisin tuntein lähdin eilen apteekkiin ja tyhjensin raskaustestihyllyn.

Ja tein testin. Halusin valmistella itseni negatiiviseen tulokseen. Pettymykseen.

Eipä tarvitse elätellä suuria toiveita ja unelmia, niin kuin nyt on jo vähän päässyt käymään. Keskiviikon puhelinsoitto

ja tuloksen kuuleminen kävisivät helpommin. Aluksi testiin ilmestyi

haamujen haamu. Sellaistakaan en ole ikinä saanut. Neljän vuoden

aikana kaikki ovat olleet puhtaita negatiivisia. Tietysti testi voi näyttää

virheellistä tulosta. Ja viiva voi tuosta hävitä. En ole iloinnut tästä, salaa olen

helpottunut. Vielä on toivoa.

Tulispa niitä oireita

Lapsettomuutta on jo vuosia takana ja nytkö muka minulla on

menossa ne kuuluisat piinaviikot tai päivät. Erittäin outoa. Tuntuu,

että nää on ihan normipäiviä, odotellaan taas kuukautisia alkaviksi.

Yritän silti salaa tutkailla kehoani ja niitä mahdollisia

alkuraskauden oireita. Tänään on alkionsiirrosta 6 päivää ja

hedelmöittymisestä 7 päivää. Alkionsiirron jälkeen olen

rauhoittunut lukemaan kirjoja ja vauvalehtiä. Kyllä, uskalsin käydä

ostamassa elämäni ensimmäiset vauvalehdet!

On jollain tavalla rauhoittavaa tietää, mitä minun sisälläni juuri nyt tapahtuu.

Vuorotyötä kun teen, niin vapaapäivät ovat sattuneet juuri

kuluneelle viikolle sopivasti. Plus parit yövuorot, joten ei ole

pahemmin tarvinnut rehkiä. Olen ottanut erittäin rennosti.

Syönyt ja makoillut sohvalla.

Luin muun muassa, että alkio kehittyy munasolua ympäröivän

glykoproteiinivaipan sisällä ja ensimmäisen viikon jälkeen alkio

kuoriutuu tämän vaipan sisältä kiinnittyäkseen kohdun seinämään.

                  "Alkiorakkulan kiinnittyminen kohdun seinämään

                           alkaa kuudennen päivän kuluttua hedelmöityksestä."

Alkio on kiinnittymisestä vuorokauden kuluessa hautautunut

kokonaan limakalvoon. Tavallisin alkion kiinnittymispaikka on

kohdun rungon etu- tai takaseinän yläosaan. Kiinnittyminen päättyy

alkiokehityksen toisella viikolla.

Siirron jälkeen on ollut hyvin rauhallinen ja levollinen olo. Todella

levollinen. Ehkä mieleni on vain yksinkertaisesti niin helpottunut siitä,

että hoitorumba on hetkeksi ohi. Mieli lepää. Pp 3 illalla alkoi olla

havaittavissa pientä pahoinvointia. Äklöttävää, etovaa oloa,

joka jatkui seuraavana päivänä ja yönäkin vielä. Aivan kuin

vatsatauti olisi ollut alkamassa hetkenä minä

hyvänsä. Eilisen jälkeen pahoinvointi ei enää ole jatkuvaa, havaitsen sen

vain enää välillä, silloin tällöin. Pientä nipistelyä on siellä täällä.

Kuvittelen ehkä, mutta tuntuu, että nipistely on nyt alkanut sijoittua

yhteen kohtaan alavatsalla. Aina kun on oireeton hetki

tuntuu, että tämä oli sitten tässä.

Tietysti kaikki "oireet" voivat olla vain kuvitelmaa.