Piinailijan paniikki

Tänään on pp 9. Eilen heräsin paniikkiin, entä jos

me ei onnistuta nyt. Paniikki, stressi, pelko, epätoivo, suru, ahdistus.

Neljän vuoden yrityksen jälkeen petymme taas.

Nyt on kuitenkin parhain hoitokeino käytössä. Luulisi,

että IVF-hoidon avulla raskaus alkaa tuosta

noin vain. Niinhän sitä moni luulee. Miten pystyn käsittelemään asian,

jos testi on negatiivinen. Vika on minussa. En pysty

tulemaan raskaaksi. Miksi, koska kaikenhan piti olla hyvin!

Luulen, että tämä pettymys tulisi olemaan se suurin.

En mahda tälle tunteelle mitään. Ne vähäisetkin oireet hiipuvat. Siksi kai

tämä pelko epäonnistumista kohtaan on kasvanut parin viime päivän aikana.

Ei pahoinvointia. Vihlaisut vähenee.

Maha on kyllä edelleen turvoksissa, samoin tissit erittäin turvoksissa.

Kokoa suuremmat. Ja kipeät, mutta kipu on hiukan laskenut.

Pelonsekaisin tuntein lähdin eilen apteekkiin ja tyhjensin raskaustestihyllyn.

Ja tein testin. Halusin valmistella itseni negatiiviseen tulokseen. Pettymykseen.

Eipä tarvitse elätellä suuria toiveita ja unelmia, niin kuin nyt on jo vähän päässyt käymään. Keskiviikon puhelinsoitto

ja tuloksen kuuleminen kävisivät helpommin. Aluksi testiin ilmestyi

haamujen haamu. Sellaistakaan en ole ikinä saanut. Neljän vuoden

aikana kaikki ovat olleet puhtaita negatiivisia. Tietysti testi voi näyttää

virheellistä tulosta. Ja viiva voi tuosta hävitä. En ole iloinnut tästä, salaa olen

helpottunut. Vielä on toivoa.

Tulispa niitä oireita

Lapsettomuutta on jo vuosia takana ja nytkö muka minulla on

menossa ne kuuluisat piinaviikot tai päivät. Erittäin outoa. Tuntuu,

että nää on ihan normipäiviä, odotellaan taas kuukautisia alkaviksi.

Yritän silti salaa tutkailla kehoani ja niitä mahdollisia

alkuraskauden oireita. Tänään on alkionsiirrosta 6 päivää ja

hedelmöittymisestä 7 päivää. Alkionsiirron jälkeen olen

rauhoittunut lukemaan kirjoja ja vauvalehtiä. Kyllä, uskalsin käydä

ostamassa elämäni ensimmäiset vauvalehdet!

On jollain tavalla rauhoittavaa tietää, mitä minun sisälläni juuri nyt tapahtuu.

Vuorotyötä kun teen, niin vapaapäivät ovat sattuneet juuri

kuluneelle viikolle sopivasti. Plus parit yövuorot, joten ei ole

pahemmin tarvinnut rehkiä. Olen ottanut erittäin rennosti.

Syönyt ja makoillut sohvalla.

Luin muun muassa, että alkio kehittyy munasolua ympäröivän

glykoproteiinivaipan sisällä ja ensimmäisen viikon jälkeen alkio

kuoriutuu tämän vaipan sisältä kiinnittyäkseen kohdun seinämään.

                  "Alkiorakkulan kiinnittyminen kohdun seinämään

                           alkaa kuudennen päivän kuluttua hedelmöityksestä."

Alkio on kiinnittymisestä vuorokauden kuluessa hautautunut

kokonaan limakalvoon. Tavallisin alkion kiinnittymispaikka on

kohdun rungon etu- tai takaseinän yläosaan. Kiinnittyminen päättyy

alkiokehityksen toisella viikolla.

Siirron jälkeen on ollut hyvin rauhallinen ja levollinen olo. Todella

levollinen. Ehkä mieleni on vain yksinkertaisesti niin helpottunut siitä,

että hoitorumba on hetkeksi ohi. Mieli lepää. Pp 3 illalla alkoi olla

havaittavissa pientä pahoinvointia. Äklöttävää, etovaa oloa,

joka jatkui seuraavana päivänä ja yönäkin vielä. Aivan kuin

vatsatauti olisi ollut alkamassa hetkenä minä

hyvänsä. Eilisen jälkeen pahoinvointi ei enää ole jatkuvaa, havaitsen sen

vain enää välillä, silloin tällöin. Pientä nipistelyä on siellä täällä.

Kuvittelen ehkä, mutta tuntuu, että nipistely on nyt alkanut sijoittua

yhteen kohtaan alavatsalla. Aina kun on oireeton hetki

tuntuu, että tämä oli sitten tässä.

Tietysti kaikki "oireet" voivat olla vain kuvitelmaa.