Hyvää Joulua!

Toisella silmällä seuraan lumiukkoa telkkarista ja toisella silmällä

seuraan läppärin ruutua. Toivon sydämeni pohjasta,

että ensi Jouluna meitä on kolme. Me molemmat lähdetään nyt

töihin ja huomenna päästään rauhoittumaan Joulun viettoon.

Toivotan teille lukijoilleni ja blogissa vierailijoille

Ihanaa,

rauhallista,

mukavaa,

tunnelmallista,

rentouttavaa

Joulua <3

Odotettu puhelu

Ihana yllätys tähän päivään!

Tätä puhelua odotin vasta ensi viikolle, mutta sairaanhoitaja

Helsingistä soittikin jo tänään minulle. Luulin kyllä, että

lääkäri soittaa, mutta samapa tuo.

Puhelu oli pitkä. Käytiin läpi hoitosuunnitelma ja lääkkeet.

Nenäsumutteena Synarela + pistokset nenäsumutteen rinnalle.

2.1.14 Ultraääni (Uä) + saan lääkkeistä repestit + nenäsumutteen

käytön aloitus

15.1.14 Uä + pistoshoidon aloitus

20.1.14 Uä + labrat

24.1.14 Uä + labrat + lääkäri päättää seuraavan viikon punktiopäivän

27 - 31.1.14 Punktio + Alkion siirto

Käyn omalla paikkakunnallani ultraäänissä + labroissa naistentautien polilla

keskussairaalassa ja tiedot lähetetään käyntien jälkeen HYKS:iin.

Jokaisen käynnin jälkeen sairaanhoitaja HYKS:stä soittaa minulle

ja kysyy käyntien kuulumiset ja varmistaa minulta aina sen, että

tiedän missä mennään.

Mahtavaa toimintaa!

Tietysti punktio + alkion siirto tehdään Helsingissä.

Sairaslomapäiviä tulee olemaan kolme

eli puntiopäivä, siitä seuraava päivä

ja kolmantena päivänä alkion siirto,

sekin saikkupäivä.

Loppuun hoitaja sanoi:

" Jos jäi jotain epäselvää niin voit soittaa meille tänne

tai jos haluat muuten vain kysyä jotain tai keskustella niin

aina voit soittaa. Me olemme täällä sitä varten, että voimme auttaa."

Voi luoja, tämän kuultuani ääneni alkoi väristä

ja kyyneleet täytti silmät <3 Sitten soittelin tänne meidän polille

ja varasin ajat. Heillekin oli tieto tullut ja odottelivatkin soittoani.

Kuinka onnellinen nyt olenkaan <3 Nyt alkaa tapahtua!

Haaste

  Kiitos haasteesta [G! Tämmöistä en olekaan aiemmin tehnyt :)

Haasteen säännöt:

    1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

    2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

    3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

    4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

    5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

    6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.

Yksitoista asiaa minusta:

1. Viikko enää jouluun, olen niin jouluihminen!!

2. Osaan olla liiankin mustasukkainen välillä..

3. Rakastan sisustamista.

4. Hemmottelen miestäni liikaa.

5. Seuraan Greyn anatomiaa ja Salkkareita.

6. Minä hoidan remonttihommat meillä.

7. Minulla on kaksi ammattia ja haluaisin vielä jatkaa opintojani.

8. Rakastan mekkoja!

9. En harrasta mykkäkouluja, koska en osaa.

10. Syön herkkuja joka päivä.

11. Etsin tällä hetkellä uutta työpaikkaa.

 

Kysymykset minulle:

1. Suurin pelkosi?

Että menettäisin aviomieheni.

2. Paras piirteesi?

Ystävällisyys

3. Huonoin piirteesi?

Mustasukkaisuus

4. Kauanko olet seurustellut?

About 7 vuotta yhteistä elämää, vajaa 5kk naimisissa.

5. Miehesi huonoin piirre?

Ehkä tuo on joskus liian laiska..

6. Mitä yhteistä sinulla ja miehelläsi on?

Huumorintaju, ajatellaan samalla tavalla asioista.

7. Miehesi paras piirre ulkonäöllisesti?

Kasvot, hiukset, haba.

8. Mitä ajattelet juuri NYT?

Pitää herättää ihan just isäntä yövuoroon.

9. Mitä olet syönyt viimeksi?

Sipsejä.

10. Mitä haluaisit syödä seuraavaksi?

Suklaata.

11. Miksi aloit kirjoittaa blogia?

Näin voin päästää ajatukseni ulos juuri silloin kun haluan.

Minun 11 kysymystä:

1. Mitä olisit tehnyt elämässäsi toisin?

2. Kerro neljä asiaa, joita tarvitset joka päivä.

3. Millaisia blogeja luet?

4. Minkä ruuan osaat tehdä parhaiten?

5. Mikä oli paras asia/tapahtuma vuonna 2013?

6. Mitä toivot uudelta vuodelta?

7. Mihin maahan haluaisit matkustaa ja miksi?

8. Mitä inhoat?

9. Oudoin tapasi?

10. Ihaninta joulussa?

11. Mitä harrastat?

Minä haastan:

Nauruasi vailla 

Ainako kaksin? 

Hommissa

Hiljainen puutarha

Odottamatonta

Ikuinen odotus 

 

Tuossa nyt muutama blogi :)

Olipas piristävää kirjoittaa jotain erilaista!

Soitto IVF-hoitajalle

Hetki sitten soitin IVF-hoitajalle HYKS:iin.

"

H: Eli soitit ilmoittautuaksesi IVF-hoitoon.

S: Juu kyllä.

H: Mikäs kiertopäivä sinulla on nyt menossa? 

Ja kuinka pitkä kierto on, noin?

S: No nyt on kiertopäivä 3, ja kyllä se kierto on 

edelliset kuukaudet ollu siinä 28 päivää.

H: Selvä. Olit käynyt labrakokeissa edellisen kierron alussa

ja meille on tullu vastaukset, hyvä. Ja miehen spermavastaus on myös

valmis. Laitan tästä nyt lääkärille viestin ja hän katsoo molempien

kohdalta nuo vastaukset ja muutenkin nyt lääkäri tekee sinulle

lääkevalinnat sekä suunnitelman.

S: Soitatteko minulle vai kuinka tästä eteenpäin?

H: Käytäntönä on ollut se, että kun ilmoittautuu hoitoon, niin

siitä seuraavan viikon alussa lääkäri soittaa sinulle. Tietysti 

ensi viikolla on joulu, joten lääkäri voi soittaa myöhemmin.

Riippuu ihan lääkärin aikataulusta, voihan hän soittaa tämän

viikon lopussakin.

S: Olinko siis ymmärtänyt oikein, että seuraavaan kiertoon yritetään

tehdä hoito.

H: Kyllä se näin on.

"

Tuossapa tuo odotettu puhelu oli. Suurinpiirtein. Ja taas olen

lähempänä unelmaani.

Ajatella, että kuukausi meni taas niin äkkiä, vaikka epätoivon hetkiä

sen taas sisälti. Kuukausi odottelua. Ja nyt sain soittaa tuon puhelun.

Seuraavaksi odotan viikon tai mahdollisesti enemmänkin,

lääkärin puhelua. Enemmän odotan, että taas yksi kuukausi nyt menisi

ja pääsisi tosi toimiin.

Uudistus

Pistinpä blogini ulkoasun kokonaan uusiksi. En tosiaankaan

edes tajunnut, että edellisessä kuva meni tekstin päälle. Meidän läppärit

ei sitä näyttäneet jostain syystä.

Mutta siis. Kiertopäivä 2 on menossa nyt. En uskaltanut soittaa

perjantaina polille, koska vuoto ei ollut alkanut. Tehdään nyt

oikein tää homma ja ohjeiden mukaan. Huomenna kuitenkin soitan!

Perjantaina vieteltiin tämän joulukauden ensimmäisiä

pikkujouluja mieheni kanssa. Käytiin vähän ulkona tuulettumassa

kavereiden kanssa ja kivaa oli :) Edellisestä kerrasta olikin kolme viikkoa.

Seuraavat juhlat olis tiedossa joulupäivänä, kun isäni

täyttää vuosia ja sitä seuraavat illanistujaiset Uutena Vuotena tietenkin.

Sopivasti sattuu molemmille vapaata näille kerroille :)

Täällä eletään siis edelleenkin normaalia elämää. Meidän elämä on yhtä

yhden unelman odottamista, joten emme ole laittaneet elämäämme hyllylle

ja jättäneet kaikkia humputuksia välistä. Mutta juhlat saa jäädä

Uuden Vuoden jälkeen kokonaan, molemmilta. Näin keskusteltiin

ja tähän päädyttiin. Monet ovat miettineet keskustelupalstoilla

omaa alkoholin käyttöä lapsettomuushoitojen aikana. Ja erilaisista

tutkimuksista on puhuttu ja jaettu. Me mennään omalla tavalla.

Ennen hoitoja ja hoitojen aikana ei oteta eikä juhlita. Meille tämä on

itsestäänselvä asia. Mutta me mieheni kanssa silti jutellaan, koska ollaan niin

sellaisia keskusteluihmisiä.

Vähäinenkin alkoholinkäyttö vaarantaa koeputkihedelmöityksen

Tuossa tuoreimpia tutkimustuloksia.

Kp 25

Nyt siis menossa kiertopäivä 25/27.

Ylihuomenna eli perjantaina meinasin soittaa HYKS:iin.

Ohjeena oli, että kun joulukuun

vuoto alkaa, soita polille. Lääkäri alkaa sitten tekemään

meille suunnitelmaa, joka toteutetaan tammikuussa. Vielä

yksi kierto menee siis "hukkaan". Ja sitten vihdoin pääsemme

yrittämään IVF-hoitoa!

Ja oletan tietysti, että se vuoto alkaa perjantaina.

En ole elätellyt minkäänlaista toivoa siitä, että

nyt olisi muka tärpännyt.. Täytyy kirjoittaa ylös paperille,

mitä haluan kysyä sitten perjantaina vielä.

Muutamat asiat ovat epäselviä, mutta enköhän

vastaukseni sitten saa!

Jotain positiivista?

Tämä lapsettomuuden taival on sisältänyt sekä toivoa että

epätoivoa. Epätoivosta kirjoitamme hyvinkin usein, onhan ne

tunteet päälimmäisenä mielessä. Mutta tämä naisen mieli on

yhtä vuoristorataa, joten tänään vapaapäivänäni aloin

pohtimaan positiivisia asioita. Mieli on muutenkin pirteämpi!

Toisaalta, voiko lapsettomuudessa olla mitään positiivista?

Jos nyt kuitenkin miettisi.

Pian tulee neljä vuotta täyteen siitä, kun jätin e-pillerit pois. Neljän vuoden

aikana olen mm. suorittanut AMK-tutkinnon ja viettänyt erittäin railakkaan

opiskelijaelämän.. Tutustuin opintojen alettua uusiin ystäviin, joista muutamasta

on tullut minulle niitä maailman läheisimpiä. He ovat ystäviäni loppuelämän.

Olemme tehneet muutamia yhteisiä reissuja ja baareissakin

tuli käytyä lähes jokainen viikonloppu.

Olen mennyt ja tullut oman mieleni mukaan

eikä kotona ole pitänyt olla tiettynä aikana tekemässä jotain tiettyä

asiaa. Oma mielipiteeni on se, että onneksi tulikin käytyä ja mentyä.

Minun ei tarvitse haikailla menetettyä nuoruutta nelikymppisenä.

Nyt kun opiskelijaelämä päättyi vuosi sitten, en koe enää suurta tarvetta

reikkua yökerhoissa. Se aika on eletty ja nähty. En tosiaankaan mikään

absolutisti nyt ole! Nyt kun haluan käydä jossain niin menen, vuorotyö

tosin rajoittaa paljon. Olen myös tyytyväinen

siitä, että en ole rajoittanut menojani lapsettomuustutkimuksien

vuoksi. Meidän "syy" on selvä. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani vielä rajoitin,

koska silloin meillä oli kova yritys saada se plussa raskaustestiin. Oli

käytössä kaikki mahdolliset kikat. Kun syy selvisi, niin luovuttiin

niistä kikoista.

Ostimme vuosi sitten omakotitalon,

jotan olemme remontoineet välillä enemmän ja välillä

vähemmän. Remontointi ja sen suunnittelu

vievät ajatukset välillä todella hyvin kauas pois

siitä aiheesta, joka koko ajan muuten pyörii mielessä!

Rakennamme kotia perheelle, josta haaveilemme niin kovasti!

Ja jota meillä ei vielä ole.

Rakennammeko kotia perheelle, jota emme koskaan saa?

Olen viettänyt mieheni kanssa rentoa elämää, olemme matkustelleet

ja käyneet töissä. Vietämme suurimman osan vapaa-ajastamme yhdessä,

joka on tehnyt suhteestamme erityisen lujan. Olemme itse rakentaneet

suhteestamme ainutlaatuisen.

Tämä lapsettomuuden taival on lujittanut suhdettamme

entisestään. Hoidot ovat olleet meille yhteinen kokemus ja mieheni on

ottanut minut jotenkin eri tavalla huomioon. Hyvällä tavalla siis.

Hoidot ovat ikäänkuin meille jonkinlainen yhteinen taistelu pahaa vastaan,

joka me muuten aiotaan voittaa!

Nämä asiat tulivat ensimmäisenä mieleen ja näistä olen

erittäin tyytyväinen!

Mistä asioista te olette tyytyväisiä?

Pelottavia ajatuksia

Viime aikoina olen miettinyt, että entä jos meidät on tarkoitettu

elämään kahdestaan. Rakastamme toisiamme valtavasti ja meillä

on niin kivaa kahdestaan. Mieheni on koko elämäni.

Nautimme elämästä ja toisistamme. Niin...

Nautimme niin paljon kuin suinkin tässä tilanteessa voimme ja

pystymme. Olemme tottuneet tähän tilanteeseen.

En näe itseäni enää niin selvästi vielä joskus äitinä.

Äitinä, joka hoitaa ja imettää vauvaansa. Synnyttää ja kasvattaa.

Äitinä, joka leikkii lastensa kanssa olohuoneen lattialla.

Miten minä sovin muka tuohon kuvaan..

Helpommin näen itseni mieheni kanssa, kahden vielä vuosienkin päästä.

Tämä on pelottavaa ja ahdistavaa. Mietinkin eräs ilta, että miksi on alkanut

iltaisin ahdistamaan. Iltaisin, kun istun kotisohvalla katsoen telkkaria.

Ehkä se on vaan tämä lapsettomuus, olenko siirtynyt johonkin

"seuraavalle tasolle" tässä asiassa tai jotain?

Juttelinkin äskettäin ystäväni K:n kanssa tunteistani.

En ole pitkään aikaan puhunut kenenkään ystäväni kanssa niistä.

Eikä kyllä kukaan ystävistäni ole kysynyt voinnistani,

ottanut asiaa puheeksi tai yrittänyt piristää minua käymällä täällä

meidän luona tai jollain muulla tavalla.

Kai se kuuluu ystävän tehtäviin?

K sanoi hyvin, kun yritin kuvailla miltä minusta tuntuu:

"Sie oot niin tottunut suruun, ettet enää

edes huomaa sitä. Se kulkee siun kanssa joka ikinen päivä."

Surun tunne on jatkuva olotila minulla ja on erittäin hyvä,

etten tiedosta tätä asiaa enää niin usein kuin aiemmin. Se on osa

minua. Ja suru ei ikinä lopu. Olen myös huomannut, että olen ehkä ihan vähän

alkanut eristäytymään ystävistäni. Tosin vika ei ole vain minussa.

Olen ollut aina hyvä ystävä!! Mutta missä nyt muut ovat, kun tarvitsen

heitä kipeämmin kuin ikinä.

Olen kyllä nyt nähnyt K:ta ja lupasin itselleni, että aion jatkossakin

nähdä, enkä jumitu kotiin.

Niin paljon ajatuksia on päässä pyörinyt edellisen kuukauden

aikana. Mistä lie johtuu? Siitäkö, että IVF-hoito lähenee. Vai siitä,

että enää ajatuksia ei jaksa pitää sisällä. Oma mieli on niin

täynnä kaikkea tätä, joten oliko nyt pakko alkaa käsittelemään

asioita kunnolla ja alkaa kirjoittelemaan tänne. Näinkö tästä

selviytyy? 

Mistä nämä ajatukset ja tunteet yhtäkkiä tulivat?

Mutta kyllä tää kaikki suru ja epätoivo voi vaan olla

se lapsettomuudesta kärsivän ihmisen selviytymiskeino.

Vaikka sitä ei ihan ensimmäiseksi tule ajatelleeksi.

"Alusta asti opetellaan uskomaan,

elämä vie mukanaan.

Luottamusta antavat,

miten omat siivet kantavat.

Mutta en saanut varoitusta,

miten välttää elämän kadotusta.

Elämä minut hukkasi,

uskon, toivon, nurkkaan viskasi.

Antaa minun aina kuvitella,

jotta saa taas naureskella.

Hämäsi ja salasi,

muutti minun juoneni.

Vei minulta lähimmän,

murskaa minun sisimmän.

Ei löydy uutta suuntaakaan,

en pysty haaveitani muuttamaan.

Eivät siipeni kauan jaksa kantaa,

jos elämä suurinta lahjaa milloinkaan aio antaa."