Päällimmäisenä mielessä meillä on raskaus. Tämä vauva, joka kasvaa mahassani.
Paljon olemme aiheesta jutelleet, päivittäin useita kertoja. Lapsettomuus on nyt
taakse jäänyttä elämää. Vai onko? Ollaanko me oikeasti raskaana? Vai olenko
vain syönyt hyvin edellisten kuukausien aikana ja siitä johtuen mahani on kasvanut..
Mutta hyllyn päällä kuitenkin komeilee kaksi kehystettyä valokuvaa. Siinä on meidän vauva.
Ensimmäinen ja toinen ultraääni kuva. Ja pieni kasvaa sekä kehittyy. Vaikeaa kuvitella,
että vihdoin ja viimein tulevana jouluna meitä onkin kolme. Tätähän olemme aina toivoneet.
Ja tiedän, että niin on moni muukin.
Olen nyt ehkä huomaamatta antanut itselleni luvan nauttia tästä kaikesta.
Tiedän, että voi olla liian aikaista ostella vauvalle tarvikkeita. Mutta minä haluan.
Ehkä se on minun keinoni selviytyä tästä epävarmuuden tunteesta.
Turhaan sitä tunnetta on kieltää.
Vaikka lapsettomuuteen liittyvät stressin aiheuttajat ovat menneen talven lumia,
on tämä raskauskin aiheuttanut huolta. Suurin pelko on, että raskaus
menee kesken. Pienet vatsakivut ja väänteet huolestuttavat tietysti heti. Mutta en haluaisi
antaa valtaa pelolle ja huolelle. Aina olen yrittänyt ajatella positiivisesti, mutta
tässä tapauksessa ehkä yritän vain olla ajattelematta huonoja asioita. Se riittänee.
Moni tuttu ei oikeasti ymmärrä, miltä meistä saattaa nyt tuntua. Tämä raskaus ei ole
normaali. Tai no se ei ole samanlainen kuin normaalisti raskautuvilla ihmisillä.
Tottakai sellaiset ihmiset nauttivat täysin siemauksin koko raskausajasta ja jos
keskenmeno sattuisikin tulemaan niin se ei olisi heille samanlainen maailmanloppu
kuin meille lapsettomille. He saattavat raskautua heti seuraavasta kierrosta, mutta me..
Ehkä muutaman vuoden päästä vasta seuraavan kerran. Tai ei ehkä ikinä. Sehän
se pelottaa. Me ei pystytä täysin nauttimaan tästä raskaudesta, vielä.
Tietysti nämä ajatuksen puskevat pintaan aina välillä. Mutta niille ei tosissaan
saa antaa valtaa. Ehkä raskauden edetessä varmuus ja luottamus kasvaa.
Olen onnellinen nyt ja rakastan jo vauvaamme. Se tunne on kyllä
mieletön, kun tajuaa kiintyneensä niin kovin tähän pieneen, joka ei ole edes syntynyt vielä.
Alla siis niitä hankintoja, joita olen nyt tehnyt. Miksi en oikein tykkää tuosta -hankintoja
sanasta :D
Kuitenkin päädyin tähän keinuvaan kehtoon. Minusta tuo on aivan ihana! Suosittelen tätä
lämpimästi kaikille. Ihan nappi ostos! Vaunula.fi nettisivuilta löydät kehdon. Oli
pakko päästä kasaamaan tuota ihanuutta ja kokeilemaan, miltä se tuntuu sänkymme vieressä.
Omituiselta. Kehto on tosi napakka ja pyörät on plussaa. Pitänee siirtää tuo vauvan huoneeseen
odottelemaan käyttäjää.
Pikkuruisia vaatteitakin olen pikkuhiljaa alkanut haalimaan tänne meille. Ja tietysti
aika neutraalilla linjalla on toistaiseksi mentävä. Isompia ja pienempiä vaatteita.
Edullisesti kun löytyy niin pakkohan se on ostaa!
Ystävältäni K:lta sain vauvakirjan. Tuohon tykästyin ihan älyttömästi. Meidän
vauvan huoneeseen haluaisin paljon nallekarhuja. Vauvan huoneesta
ja muista hankinnoista myöhemmin lisää. Sitten kun jaksan taas kirjoitella. Tämän
ja ensi viikon tää mama on saikulla.
P.s Muistakaas Bola-koru arvonta!
