Tämä lapsettomuuden taival on sisältänyt sekä toivoa että
epätoivoa. Epätoivosta kirjoitamme hyvinkin usein, onhan ne
tunteet päälimmäisenä mielessä. Mutta tämä naisen mieli on
yhtä vuoristorataa, joten tänään vapaapäivänäni aloin
pohtimaan positiivisia asioita. Mieli on muutenkin pirteämpi!
Toisaalta, voiko lapsettomuudessa olla mitään positiivista?
Jos nyt kuitenkin miettisi.
Pian tulee neljä vuotta täyteen siitä, kun jätin e-pillerit pois. Neljän vuoden
aikana olen mm. suorittanut AMK-tutkinnon ja viettänyt erittäin railakkaan
opiskelijaelämän.. Tutustuin opintojen alettua uusiin ystäviin, joista muutamasta
on tullut minulle niitä maailman läheisimpiä. He ovat ystäviäni loppuelämän.
Olemme tehneet muutamia yhteisiä reissuja ja baareissakin
tuli käytyä lähes jokainen viikonloppu.
Olen mennyt ja tullut oman mieleni mukaan
eikä kotona ole pitänyt olla tiettynä aikana tekemässä jotain tiettyä
asiaa. Oma mielipiteeni on se, että onneksi tulikin käytyä ja mentyä.
Minun ei tarvitse haikailla menetettyä nuoruutta nelikymppisenä.
Nyt kun opiskelijaelämä päättyi vuosi sitten, en koe enää suurta tarvetta
reikkua yökerhoissa. Se aika on eletty ja nähty. En tosiaankaan mikään
absolutisti nyt ole! Nyt kun haluan käydä jossain niin menen, vuorotyö
tosin rajoittaa paljon. Olen myös tyytyväinen
siitä, että en ole rajoittanut menojani lapsettomuustutkimuksien
vuoksi. Meidän "syy" on selvä. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani vielä rajoitin,
koska silloin meillä oli kova yritys saada se plussa raskaustestiin. Oli
käytössä kaikki mahdolliset kikat. Kun syy selvisi, niin luovuttiin
niistä kikoista.
Ostimme vuosi sitten omakotitalon,
jotan olemme remontoineet välillä enemmän ja välillä
vähemmän. Remontointi ja sen suunnittelu
vievät ajatukset välillä todella hyvin kauas pois
siitä aiheesta, joka koko ajan muuten pyörii mielessä!
Rakennamme kotia perheelle, josta haaveilemme niin kovasti!
Ja jota meillä ei vielä ole.
Rakennammeko kotia perheelle, jota emme koskaan saa?
Olen viettänyt mieheni kanssa rentoa elämää, olemme matkustelleet
ja käyneet töissä. Vietämme suurimman osan vapaa-ajastamme yhdessä,
joka on tehnyt suhteestamme erityisen lujan. Olemme itse rakentaneet
suhteestamme ainutlaatuisen.
Tämä lapsettomuuden taival on lujittanut suhdettamme
entisestään. Hoidot ovat olleet meille yhteinen kokemus ja mieheni on
ottanut minut jotenkin eri tavalla huomioon. Hyvällä tavalla siis.
Hoidot ovat ikäänkuin meille jonkinlainen yhteinen taistelu pahaa vastaan,
joka me muuten aiotaan voittaa!
Nämä asiat tulivat ensimmäisenä mieleen ja näistä olen
erittäin tyytyväinen!
Mistä asioista te olette tyytyväisiä?
