Kiintymysvanhemmuus

Kenelle Kiintymysvanhemmuus on tuttu juttu?
Toteutetaanko teillä kotona tätä kasvatustyyliä?
Miten se näkyy teillä arjessa?

Kiintymysvanhemmuudesta kiinnostuin heti Eeliksen syntymän jälkeen.
Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä miettii, miten minä kasvatan lapseni?
Käytänkö samoja menetelmiä kuin lapsuudenkodissani käytettiin vai teenkö asiat kenties täysin päinvastaisesti?

Kasvatus ja -vauvanhoitofilosofia attachment parenting eli kiintymysvanhemmuus tarkoittaa vauvan ja vanhemman kiintymyssuhteen vahvistamista.

Kiintymysvanhemmuudessa vauvan ajatuksia ja tunteita kunnioitetaan, hänen tarpeisiin vastataan ja pyritään ymmärtämään vauvaa kokonaisvaltaisesti. Kiintymysvanhemmuudessa vauvojen uskotaan olevan sosiaalisia ja hyväntahtoisia sisäsyntyisesti. Vanhempien tulee pyrkiä vastaamaan vauvan välttämättömiin ja tärkeisiin tarpeisiin. Vanhemman tehtävä on ohjata ja ymmärtää, olla aito, lempeä ja kaikki tunteet hyväksyvä. Näin vauva kokee olevansa arvokas, saa kasvuaan ja kehitystään edistävää apua, kokee maailman turvallisena ja luotettavana paikkana.

Kiintymystä kasvattavat kaiken kaikkiaan positiiviset tunteet, rakkaus, kosketus ja läheisyys. Kiintymysvanhemmuudessa tavoitellaan lämmintä ja
kunnioittavaa vuorovaikutussuhdetta.

Myös vanhemman lapsen kanssa kiintymysvanhemmuus toimii samoilla periaatteilla: lapsen käytökseen pyritään löytämään syy ja hänen tarpeita pyritään ymmärtämään. Kuunnellaan, keskustellaan ja neuvotellaan. Ei kiristetä, uhkailla tai lahjota.

Ärsyttää suunnattomasti vanhemmat jotka ajattelevat lapsen käyttävän vanhempiaan hyväksi, lapsi "vetää oikeista naruista", lapsi pompottaa tai pomottaa, manipuloi tai juoksuttaa. Lapsi teki jotain tahallaan.. Kiintymystä murentavat katkeruus, viha, halveksunta, inho, turhautuminen ja ennen kaikkea välinpitämättömyys.

Lapsi ei yritä vahingoittaa ketään. Hän ilmaisee tarpeensa suoraan ja rakastaa vanhempiaan yli kaiken. Kiintymysvanhemmuudessa ajatellaan vauvan pyrkivän pysymään hengissä. Vauvan hätään tulee aina reagoida. En usko, että vauvat itkevät turhaan. Ja näinhän se on. Monissa keskusteluissa on käynyt ilmi, että moni kyllä ajattelee valitettavasti näin. En voi käsittää sitä, miten vanhemmat eivät ota itkevää lasta syliin. Miun mielestä todella julmaa ja kylmää toimintaa. Mutta minkä sille voi, maailma on pullollaan empatiakyvyttömiä ihmisiä. Itku on tärkeä viesti ja siihen on syy.

Mistään vapaasta kasvatuksesta ei ole kyse. Kiintymysvanhemmuus ei ole kaiken sallivaa. Lapsi tarvitsee ohjausta. Jos rajoja ei aseteta voi tämä aiheuttaa lapsessa turvattomuuden tunnetta joka taas on haitallista.

Miten meillä kiintymysvanhemmuus näkyy arjessa?
Tässä keinoja / työkaluja hyvän kiintymyssuhteen luomiseksi / ylläpitämiseksi, joita juuri meidän perheessä käytetään.


Nukutaan perhepedissä

Kantoreppu on päivittäisessä käytössä eli kantaminen ja ihokontakti

Sormiruokailua lapsentahtisesti, yhteiset ruokailuhetket

Sanoittaminen

Pitkä imetys

Ylipäätään lapsentahtisuus

Muita työkaluja ovat myös muun muassa kestovaippailu ja vauvan vessahätä viesteihin vastaaminen. Meillä pottailu tulee heti sitten kuvioihin kun poika oppii kävelemään. Koen sen helpommaksi meille niin. Ja kestoiluun ei itselläni voimat yksinkertaisesti riittäneet.

Meillä on vastattu Eeliksen tarpeisiin jo pienimmästäkin vihjeestä.

Ihanin kommentti jonka kuulin tässä taannoin oli isäni suusta:

" Pojasta näkyy kilometrien päähän, että häntä hoidetaan hyvin ❤"


Tietenkään en sano, että tää on ainut oikea tapa toimia vauvan kanssa, mutta lämpimästi suosittelen koska hyväksi olen kokenut. Jos kiinnostuit kiintymysvanhemmuudesta, suosittelen liittymään Facebookissa Kiintymysvanhemmuusperheet ryhmään. Sieltä löytyy lisää linkkejä aiheeseen liittyen.

Perhepeti

Meillä on ollut perhepeti käytössä siitä asti kun kotiuduttiin synnäriltä. Näin on ollut parasta. Tutkimuksia ja mielipiteitä on perhepetiin liittyen paljon. Harmi kun niin moni pitää tätä järjestelyä huonona asiana, omasta mielestäni tässä vaihtoehdossa on paljon hyvää ja niin on tutkimuksetkin todistaneet sen. Tämä on ollut loistava menetelmä meille!

Jo heti ensimmäisenä yönä nukuttiin kotona koko perhe samassa sängyssä. Kehto oli kyllä sänkymme vieressä ja yritin vauvaa nukuttaa sinne välillä, mutta poika oli siihen kovin tyytymätön. Itkua, levottomuutta.. Enpä montaa kertaa jaksanut yrittää, koska huomasin vauvan nukkuvan niin mahdottoman tyytyväisenä minun vieressäni joten annoin yritysten olla. Aluksi oma unenlaatuni oli  huono. Kesti kauan kunnes löysin hyvän asennon nukkua vauvan vieressä ja ylipäätään uskalsin kunnolla nukahtaa vauvan viereen! Siirsin pinnasängyn vuoteemme ns. "sivuvaunuksi "eli yksi reuna irrotettuna. Ensimmäiset kuukauden poika nukahti tissille ja nukkui vieressäni yöt. 4 kk jälkeen vauva nukahti tissille edelleen, mutta siirsin hänet nukahtamisen jälkeen pinnasängyn puolelle. Ja siinä on nukuttu ensimmäinen unipätkä onnistuneesti. Joskus kaksi tuntia joskus kolme. Ja loppuyö minun vieressäni.

En tietenkään oleta, että vauvan pitäisi nukkua koko yö heräämättä kertaakaan. Äidinmaito sulaa nopeasti vauvan mahassa joten on täysin ymmärrettävää, että vauva heräilee öisin syömään. Faktahan on se, että alle yksi vuotiaan yö käsittää 5 tuntia yhtäjaksoista unta. Vauvat ovat erilaisia yksilöitä. Jotkut nukkuvat koko yön, mutta on myös täysin normaalia että vauva herää syömään kahden tunnin välein.

Meillä heräillään yöllä noin 1-3 tunnin välein. Se on rankkaa, mutta olkoot. Tähänkin tottuu.

Tämä puoli vuotta ollaan menty nyt näin ja jatketaan samalla tavalla. Asiaa on katsottava uudestaan kun poika oppii ryömimään ja liikkumaan. Muuttaako se perhepeti järjestelyitä millä tavalla jää nähtäväksi. Mutta se sitten joskus.

Imetys - kolmen kauppa

Kovin monta kertaa olen saanut kuulla palautetta meidän nukkumisjärjestelyistä.

" Eikö se ole vaarallista? "
" Entä jos pyörähdät vauvan päälle nukkuessasi? "
" Kyllä vauvan pitää osata nukkua yksin! "
" Nukkuuhan Eelis jo omassa sängyssä? "

Aaaargh kuinka raivostuttavaa! Perheen nukkumisjärjestelyt eivät kuulu kenellekään muulle.

Eri tutkimuksissa havaittuja perhepedin etuja:

+ vauvat hengittävät tasaisemmin
+ vähemmän hengityskatkoksia
+ nukkuvat levollisemmin
+ verenpaine on tasaisempi yhdessä äidin kanssa nukkuessa
+ edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä
♥

Jos perhepetiä ei toteuta turvallisesti niin toki se on vaarallinen. En pelkää pyörähtäväni vauvan päälle kun nukun. Havahdun pienimpiinkin ääniin joita poika päästää. Tästä huolimatta olen nukkunut melko hyvin. Ja meillä perhepeti toteutetaan turvallisesti.

Unikoululle sanon vielä ehdottomasti EI. Sana unikoulu herättää minussa jostain syystä huonoja tuntemuksia. Mieleeni juolahtaa mielikuvia siitä, kuinka itkevä vauva yrittää saada yksin unenpäästä kiinni omassa sängyssään ja omassa huoneessaan. Hui! Toivon niin paljon, ettei näin tapahdu enää missään kodissa. Mutta näitä on, tiedän. Siis uni-itkukoulua. Tuo kuuluu niihin vanhan ajan suosituksiin, joista on jo iäisyys. Enkä voi edes ymmärtää miten tuollaista keinoa on voitu suositellakaan. Unohtakaa tuo jooko kiitos! Itkua, turvattomuutta, yksinäisyyttä, kukaan ei vastaa huutoon.

Miksi vauvan / lapsen on osattava nukkua yksin omassa huoneessaan, vaikka
isä ja äiti nukkuvat vierekkäin toisissaan kiinni ?

Että mietinpähän vain.

Imetys - kolmen kauppa

Eräässä kiintymysvanhemmuuden oppaassa mainitaan psykologien sanoneen, että pahimmillaan uni-itkukoulu tuo vauvalle minän hajoamiskokemuksen, totaalisen hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteen. Eriäviä mielipiteitä on siitä, että kuinka pitkälle nämä kokemukset vaikuttavat ihmiselämässä. Kuulin juuri tuossa erään suusta, että uni-itkukoulu kasvattaa lapsen luonnetta.. Voi luoja se veti hiljaiseksi! En pystynyt sanomaan mitään. Parempi vaan kun olin hiljaa.

 Lempeitä unikoulujakin on, mutta toistaiseksi sanon niillekin ei.

Toki jos vauva nukkuisi omassa sängyssä koko yön saisimme paremmat yöunet sekä aikaa jäisi enemmän parisuhteelle. Toisaalta olemme saaneet nauttia toistemme seurasta jo 8 vuotta joten on ihan ookoo huomioida meidän rakasta vauvvelia nyt. Senkään puolesta perhepeti ei ole ongelma. Muistan edelleen, että tämäkin on vain vaihe elämässä ja nautin tästä kyllä ihan täysillä. Sillä tiedän että se aika koittaa kun oma vauva onkin jo iso poika eikä isoa poikaa huvita yhtään nukkua äidin ja isin vieressä.