Synnytyskertomus osa 1

11.10.14 Lauantai 38+6

Lapsivedet menivät. Lyhyen postin tapahtumasta voit lukea TÄÄLTÄ.

Muistan kuinka takana oli taas kerran levoton ja huonosti nukuttu yö..
Näitä öitä oli ollut noin viikon verran.

Päivä meni väsyneissä tunnelmissa, mutta siitä huolimatta jaksoin siivoilla kotona

ja touhuilla kaikenlaista pientä. Vielä kun oli aikaa sellaiseen..

Päiväunien aikaan en saanut unen päästä kiinni.

Sisällä oleminen alkoi ahdistamaan hirveästi joten painelin

kiukuspäissäni SILLE lenkille koirien kanssa. Ja sitten alkoi tapahtua.

Oliko ennakoivia tuntemuksia vesienmenoon liittyen ?
Unettomuutta, ahdistusta, alaselän jomotusta. Ei supistuksia.
Eikä mitään tuntemuksia mahan aluella..
Eli ei varmaankaan. Ne meni ihan yllättäen.

12.10.14 Sunnuntai 39+0

Oli tosiaankin vaikea yö. Eniten varmaan harmitti se, että oma ukkeli joutui lähtemään

kotiin. Vierailuaika osastolla puolisoilla oli 9-21.
Toki jos synnytys käynnistyi yöllä niin se oli asia erikseen.
Jäin isoon ja kolkkoon tarkkailuhuoneeseen yksin.

Pelotti, jännitti ja ahdisti tuleva. Ja kun piti olla yksin..
Vihdoin oli kauan odotettu hetki käsillä!
Enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. 

Nukuttua sain unilääkkeen voimin noin 3 h.
Uni ei vaan tullut, koska jännitti. Kävin varmaan miljoona kertaa vessassa
tarkistamassa, että vieläkö lapsivettä tulee.

Kyllä tuli ja sitähän valui pois suuria määriä, lähinnä just niillä vessareissuilla.

Supistuksista ei ollut tietoakaan.

Osaston päivä lähti käyntiin klo 7. Silloin otettiin odottajista tarvittavia verikokeita.

Tulehdusarvoni oli kyseisenä aamuna vain 2. Hyvä uutinen!

Ei kuumetta, verenpaineet hyvät.
Odottaminen jatkui.

Yleensä synnytys käynnistyy vuorokauden kuluessa lapsiveden menosta.

Jos ei niin sitten seuraillaan juurikin noita tulehdusarvoja,

koska vesienmeno lisää tulehdusriskiä.

Makoilin sängyssäni ja laittelin viestejä ystävilleni. Ei auttanut kuin

odottaa, odottaa ja odottaa. Sitten kun
vuorokausi on mennyt vesistä niin päätetään synnytyksen käynnistämisestä.

Iltapäivällä tyhjennettiin maha lääkkeiden avulla, joka sai aikaan kovat alaselkäpoltot.

Siinä ehti jo toivo herätä ihan kunnolla.

Mutta ei. Poltot loppuivat jonkin ajan päästä.

Päivä oli mahdottoman pitkä, mutta vihdoin koitti ilta.
Lääkäri tuli tsekkaamaan paikat, auki oltiin 3cm.

Mutta reunoja ja kanavaa oli vielä jäljellä.

Tämän vuoksi synnytystä ei voitu käynnistää ainakaan oksitosiinilla.

Alapäähän laitettiin 1/4 Cytotec-tabletti. Ja tämän lääkkeen avulla

lyhennettiin kanavaa. Sain kovat supistukset 7 minuutin välein. Yöksi pyysin kunnon

annoksen kipulääkkeitä ja niitä sain. Näiden avulla sain myös

ihanat 8 tunnin yöunet ♥

 Rakas oli osastolla ilta 9 asti, jolloin vierailuaika loppui ja hän

joutui taas kotiin. Toinen yö tarkkailuhuoneessa.

Osasto oli todella hiljainen.
Oli maailman surullisinta jäädä taas yksin.

Olin todella vihainen siitä, että supistukset loppuivat. Tuli itku. En ymmärtänyt lainkaan
sitä, että miksi käynnistystablettia ei laitettu säännöllisesti 4 tunnin välein
niin kuin se kuuluisi laittaa. Sain yhden pienen murusen illalla ja se
ei todellakaan käynnistänyt synnytystä.

Vauvastakin oli kova huoli. Kyllähän hän potki, mutta mietitytti
lapsiveden määrä. Sehän oli jo olematon.

Sitten kun ei ole ikinä ollut tuossa tilanteessa aiemmin niin ei oikein
osannut kyseenalaistaakaan hoitajien toimintaa tässä asiassa.
Ja muutenkin olo oli aika avuton.

13.10.14 Maanantai 39+1

Heräsin jo kuudelta ylös. Kävin suihkussa ja kuivailin hiuksia rauhassa. Ennen

aamupalaa otettiin taas sydänkäyrät. Käyriä otettiin osastolla ainankin 4 kertaa päivässä.

Niissä ei erikoista, ihan normaalit. Vauva liikkui hyvin, mutta lapsivettä

ei yön aikana enää tullut. Se vähän huolestutti edelleen.

Yökkö kätilö huikkasi ovensuulta ennen kotiinlähtöä:

"Hyvää synnytystä siulle tänään!" 

Ai miulle? En jotenkin uskonut, että minä, juuri minä synnytän tänään!

Sinä aamulla tulehdusarvo oli 3.

Lääkäri tuli käymään luonani jo klo 8. Tutkimusten jälkeen tilanne oli sama.

Edellisen illan käynnistys lääkkeestä ei ollut hyötyä.
Niin kuin arvelinkin...

Olo oli niin toivoton ja pettynyt.

Samaa lääkettä saman annoksen sain tutkimuksen yhteydessä.

Ja odottelu jatkuu.

Hinguin oksitosiinitippaa, mutta se olisi ollut lääkärin mielestä edelleen

liian raju minun paikoilleni..

Klo 10 tunsin jo pieniä supistuksia. Mieheni oli aamuvuorossa ja käskin hänen lähteä

tulemaan luokseni. Klo 12 kätilö tutki paikat ja ihme oli tapahtunut.

Kanavaa ei ollut eikä reunoja. Pyysin kuitenkin, että laittaisivat

nyt Cytotecin vielä kerran, koska suppareita ei kovia ollut.
Ja pyytelin myös oksitosiinia.

Kätilö kävi kysymässä asiaa lääkäriltä, mutta hän ei antanut lupaa lääkkeenlaittoon.

Kirosin mielessäni koko sairaalan ja kaikki hoitajat!

Itkukin tuli, taas.

Eihän tästä tule yhtään mitään. Lapsivesien menosta oli jo kohta 2 vuorokautta!
Ja tuntui, että kukaan ei välittänyt tästä asiasta!

En ymmärtänyt että miksi pitää ottaa turhia riskejä tämmöisessä asiassa.
Tietysti hätää ei infektiosta ollut, mutta tilannehan voi muuttua hetkessä.
Ja voihan vauvakin saada infektion tuossa tilanteessa.

Lähdettiin ukkelin kanssa ulos

kävelemään. Kierrettiin sairaala ympäri ja puolessa matkassa

supistukset yhtäkkiä voimistuivat ilman mitään varoittavia merkkejä.
Ne oli tosi kipeitä. Käveltiin loppumatka reippaammin.

Huikkasin heti kätilölle, että supistukset ovat nyt kovia.

Pääsin käyrille. Ehdin maata siinä ihan hetken, jonka jälkeen

jotain napsahti. Tuolla alapäässä. Ihan kuin jokin olisi mennyt poikki.

Ja vauva potkaisi hemmetin kovaa samalla.

Tuo sattui!

Mitään muuta ei käynyt mielessä kuin kalvot! Ne oli varmasti ne,

jotka puhkesivat. Lapsivettä tosin ei 

enää tullut, olihan kaikki mennyt jo jonkin aikaa sitten..

Heti tämän jälkeen supistuksia alkoi satelemaan säännöllisesti ja

todella tiheästi. En tiedä yhtään kuinka tiheästi, en sen kivun

keskellä pystynyt niitä kellottelemaan.

 Ja se kipu.. Se kipu oli jotain käsittämätöntä.

Hälytin kätilön paikalle ja olin aivan paniikissa.

Sain kipulääkettä tabletteina joista ei ollut minkäänlaista hyötyä.

Kätilö ehdotti, että jospa nyt siirryttäisiin äkkiä synnytyssaliin.

Mieheni oli myös paniikissa. Kysyi, että miksi jo nyt synnytyssaliin?

Niin no johan sitä olikin jo odotettu ja sinne siirryttiin klo 14.

Jatkuu..

Kun lapsivedet menivät

Eilen oli rv 38+6.

Illalla lähdin tapani mukaan pidemmälle lenkille

koirien kanssa. Lenkkeiltiin oikein lähimetsän pururadalla.

Matka läheni loppuaan, vielä oli noustava hirveän jyrkkä mäki ylös.

Mini koirat veti edellä ja minä lyllersin

perässä. Mäen päällä holahti.

Nimittäin lapsivettä. Kello oli puoli kuusi.

En säikähtänyt. Luulin että Shiiit! Pissin housuun :D

Kun pääsin kotiin, painelin suihkuun. 

En uskaltanut sanoa miehelleni vielä mitään. Tunsin

kuinka jotain valui koko ajan ja se oli kirkasta.

" Kulta, älä nyt mee paniikkiin. Ne vedet meni nyt. "

Soitin synnärille. Vauva ei taaskaan liikkunut kunnolla. 

Tultiin näytille, kaikki hyvin. Sain jäädä osastolle

vaikka supistukset oli aika leppoisia.

Takana on huonosti nukuttu yö. Näin ajattelinkin käyvän.

Unilääkkeen voimin nukuin 3 tuntia. 

Mutta olenpa täällä valmiina. Jos 12 tunnin päästä

supistukset eivät vahvistu niin asiaa autetaan.

Nyt odotellaan ja seurataan tulehdusarvoja.

Voitte kuvitella, en malta odottaa!!

Toivottavasti puhelimella tehty päivitys näkyy suht järkevästi teillä :)

Jännitystä ilmassa

Vauvan syntymä on niin lähellä. Kaikenlaista on mielessä.
Nyt alkaa jo jännittää. Ei mitenkään jaksaisi odottaa!
Oikeasti myönnän, että haluan vauvan jo syntyvän. Ja lähellä käytiinkin sitä
hetkeä tuossa viime viikolla.

Kahtena iltana pasahti päälle säännölliset supistukset.
Ei siinä muuta kun huh huh ja AU!
Makoilin sängyssä pitkällään ja kellottelin niitä. Noin 10 minuutin välein, minuutin
mittaisia. Loppuivat kuitenkin molempina iltoina reilun 3 tunnin
jälkeen.

Huh tuli sitten se kolmas ilta ja taas mentiin. Ensimmäiset puoli
tuntia 10 minuutin välein ja siitä kaksi tuntia 6 minuutin välein.
Tällä kertaa koski vielä kovemmin, piti ihan puuskuttaa ja
keskittyä. Vajaa 2 minuuttia per supistus.
Panadolista ei ollut hyötyä.

Aattelin, että nyt on pakko soittaa ja kysyä ohjeita kätilöltä.
Ohjasi tulemaan näytille. Ei muuten mitenkään olis huvittanut
ilta kympiltä lähteä ajelemaan keskussairaalalle. Käyrille kävin suoraan johon piirtyi
nättiä ja korkeaa supistuskäyrää paperille 2 tunnin ajan.
Jäin siis osastolle ja ukkeli ohjattiin kotiin.
Noin kolmen aikaan yöllä supistukset loppuivat.
Tätä ennen olin saanut kipulääkkeitä.

Siis niin jyrän alle jäänyt olo oli aamulla, kun seiskan aikoihin heräsin.
Ja niin turhauttava ja masentava! Säännöllisiä supistuksia tuli 7 ½ tuntia
ja ne oli siinä. Oikeesti!?
Lääkäri tsekkasi paikat vielä ennen kotiutumista.
Kohdunkaulaa vielä pikkuisen jäljellä ja parille sormelle auki.

" Et sinä iiiihan vielä synnytä.. "

Ihmettelinkin siinä sitten ääneen, että mistä minä tiedän seuraavalla kerralla tulla sitten
tänne " oikeaan aikaan " ?
Harmitti hirveästi tuo väärä hälytys.

Eipä se lääkäritäti osannut sanoa siihen juuta eikä jaata. Sanoi vain, että tänne on aina
tervetullut ja kyllä monet joutuvat käymään näytillä ennen sitä
oikeaa hetkeä. Ei niitä kertoja lasketa.

Koko päivä meni nukkuessa ja melkoisen apeissa tunnelmissa.

Olo tuntui epäonnistuneelta. 

Onko siellä ruudun toisella puolella muita, jotka
ovat joutuneet käymään synnärillä " turhaan "

?

Rv 32 ja kohdunkaulan lyhentyminen

Tällä viikolla tuli käyty keskussairaalan äitiyspolilla istukan paikan tarkastuksessa.

Rakenneultran aikoihin istukka oli inhottavasti asettunut osittain

kohdunsuun päälle, mutta

tällä kertaa se oli noussut ylöspäin reilusti, vasemmalle puolelle.

JES!

Eli ei enää estettä alatiesynnytykselle. Vaikka kuukausia sitten olinkin sitä

mieltä, että haluan sektion.. Niin se mieli vaan muuttuu.
Pelko synnytyskipua kohtaan hälvenee päivä päivältä.

Äippäpolilla tutkimuksen suoritti synnytysosaston ylilääkäri.

Ja loistava lääkäri olikin! Vointiani kysyttäessä kerroin voimakkaista supistuksistani,
joita on ollut edelliset kolme viikkoa. Tutkittuaan tilannetta, totesi lääkäri että kohdunkaula
on lyhentynyt yllättävän paljon ja
vielä niin lyhyessä ajassa. Tämän asian tiimoilta sain kontrolliajan
kahden viikon päähän. Nyt siis mittaa kohdunkaulalle jäi vain 2 cm.

Vauva voi hyvin! Painoa hällä on tällä hetkellä 1,9 kg eli keskikäyrällä mennään.

Lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että vauva tulee syntymään etuajassa.
Painotti sitä, että näissä IVF-raskauksissa on aina omat riskinsä
ja tämäntyyliset asiat ovat juurikin yksiä niistä.
Käski tulemaan heti äippäpolille jos supistelee rajusti.

Tokaisin siihen, että kyllä niitä supistuksia tulee päivittäin. Olin levossa tai liikkeessä.
Enkä tietenkään pysty niihin mitenkään vaikuttamaan. Mutta
ne ovat kuitenkin kivuttomia.
Tähän herra vastasi, että ihan sama ovatko supistukset kivuttomia tai kivuliaita.


"Synnytys voi lähteä käyntiin ihan kivuttomilla supistuksillakin.
Kyllä meille on tullut odottajia, joilla on kivuttomia supistuksia ja paikat
on olleet jo reilusti auki ja synnytys käynnissä."

Hui!
Jatkohoitona: kotona oltava ihan hissun kissun.
Ja tosiaan kahden viikon päästä katsotaan tilanne uudestaan.

Yritän parhaani mukaan olla vuodelevossa. Sairaslomani aikana en ole tehnyt mitään raskasta
ja pääosin olen levännyt..
Ja tänään se sairasloma vaihtui äitiyslomaksi!
En muuten olisi ikinä uskonut, että minä, juuri minä pääsen vielä joskus äitiyslomalle :)

Ennenaikainen synnytys pelottaa hiukan, mutta lääkäri sanoi, että vauvalla ei ole hätää.
Hän on jo hyvän kokoinen ja mitään vikaa tästä ei löytänyt.
Plussana on se, että jäbä on niin mahdottoman vilkas.

rv 28

Mitä kuuluu raskausviikolle 28 ?

♥ Me odotellaan täällä niin kovasti jo syksyn H-hetkeä ja vauva-arkea ♥

 

Voi kunpa aika menisi nopeasti !

♥ Mielialat vaihtelevat melko rajusti edelleen. Mutta yritän loppuun asti olla

raivoamatta ukkokullalle. Ei sellainen tee varmastikaan vauvalle hyvää.

Mutta kun tuo käy hermoille niin paljon ja niin usein !

En tiedä kummassa on vika. Ehkä molemmissa.

Tosin tuo mies on elänyt kanssani jo 8 vuotta,

joten hän tietänee millainen temperamentti minulla on aina ollut.

Ja oppinut elämään sen kanssa.

Mutta en toisaalta tiedä onko raskaus muuttanut

mielialojeni vaihteluja suuntaan tai toiseen. Ehkä ne ovat ennenkin

vaihdelleet rajusti. Nyt olen vain oppinut paremmin rauhoittumaan

ja pitämään pään kylmänä.

♥ Minusta on tullut kyllä ihan höntti. Tuntuu, että vauva on vienyt ajattelukykyni.

En osaa ajatella selkeästi asioita. Olen hajamielinen ja sekava.

♥ Supistuksia tulee päivittäin, mutta vain muutamia. Sairauslomalle jääminen

oli parhain päätös vähään aikaan ! 

 ♥ Aamut ovat vaikeita. Aamupalan jälkeen iskee kauhea väsymys, pyörryttää kovasti,

hengitys on raskasta ja ottaa voimille. Veto on aivan pois.

Tätä kestää tunnin verran, jonka jälkeen voin taas hyvin. Omistuista.

♥ Aloitin eilen rautalääkkeiden ottamisen. Tabletti päivässä.

♥ Toisessa sokerirasituksessa käyty ja arvot olivat kohdillaan. Tänään neuvolassa

kohdunpohjan korkeus oli jo 26cm. Kuukauden aikana se on

kasvanut huimat 8cm !

Oma painoni ei ole taas kuukauden aikana noussut kuin 1,5 kg.

Tällä hetkellä se on 72,7 kg.

♥ En omista yhtäkään raskausarpea !

♥ Ja pissalla juoksen yön aikana 4-7 kertaa. Että siitä voipi päätellä oonko

minä väsynyt vai en. Ummetus vaivaa edelleen,

mutta siihen auttaa Lactulos. Yäk hyi.

Vauva potkii ja maha kasvaa. Napa on pullahtanut esiin hassusti.

Että sellaisia kuulumisia tänne. 

P.s

Blogiin on tulossa arvonta! Pysykää kuulolla :)

 

Sairauslomalla

Viime viikon maanantaina alkoi minun sairauslomani.
Oli pakko luovuttaa ja mennä lääkäriin. Ennen tätä laskeskelin työpäivien
aikana tulleiden supistusten määriä. 8 tunnin aikana
niitä mokomia tuli noin 30.
Inhottavinta on se, että supistukset ovat muuttuneet voimakkaammiksi.
Mietinkin, että mitä järkeä tässä on. Jos en pysty niin sillä selvä.

Onneksi sain nopeasti neuvolalääkärille ajan ja selitin ylläolevan
asiani. Hän tunnusteli paikkoja ja kaikki oli sen puoleen hyvin.
Supistukset eivät olleet tehneet hallaa kohdunsuulle tai lyhentäneet paikkoja.
Täti kirjoitti sairauslomaa äitiysloman alkuun. Ja sekös helpotti mieltä suuresti!
Lääkäri painotti levon tärkeyttä. Mutta ei kieltänyt liikkumista.
Omien tuntemusten mukaan.
Käski kotiin kasvattamaan mahaa :)

Tämän jälkeinen päivä olikin sitten omituinen. Heräsin keskiviikko aamuun
ja söin aamupalan. Normaali aamu ja normaalit aamujutut.
Kuulostelin taas tietysti vauvan kuulumisia.
Ei potkinut. Ainahan tuo innostuu aamupalasta..
Koko päivän vauva oli erittäin hiljainen.
Sokerillakin yritin saada hereille, mutta sain vain parit laimeat potkut.
Odotin.
Ja murehdin.
Kävin illalla nukkumaan ja heräsin uuteen aamuun.
Ei vieläkään mitään.
Kävin lenkillä ja mietin.
Kello 10 soitin suoraan äippäpolin kätilölle ja kerroin huoleni.
Ja hän tietysti käski ajelemaan hetimmiten tarkastukseen.

Pääsin pian keskussairaalaan ja tutkimuspöydälle.
Vauva oli elossa. Huuuuh. Niin ja on edelleen.
Poika oli vaan kääntynyt pää alaspäin ja minun kohdallani tästä
syystä potkut eivät tuntuneet enää läheskään niin voimakkailta kuin aiemmin.
Ja muutenkin vauvalla oli vain rauhallisempi meininki.
Ehkä kun oli riehunut kovasti edelliset päivät.
Ja nyt vähän huilasi.
Hemmetti. Nyt jo sain pojan vuoksi pari harmaata hiusta.
Ihanaa että kaikki on hyvin!

Lapsivettä normaalisti, oma painoni maltillisesti nousussa, verenpaineet ok,
pojan paino rv 25+4 0,9kg. Napanuoran virtaukset katsoi myös jotka juuri
sellaiset kuin pitääkin. Sydämen syke 140 ja kohdunpohjan korkeus 23cm.

Lääkäri oli kyllä ihana! Sanoi, että aina pitää tulla tarkistettavaksi
jos on vähäänkään sellainen tunne.

"Täällä kaikkien vauvat ovat arvokkaita"

♥

Istukka kohdunsuulla

Otsikko kertoo siis tämän jutun aiheen. Ja kaikki tämä tapahtui eilen.

Toissa yönä heräilin perinteiseen tapaan muutaman kerran yön aikana vessaan.

Neljän aikaan havahduin alavatsa kipuun ja sen tyylistä kipua ei ole aiemmin

ollut. Särkylääkettä en ottanut. Jatkoin uniani.

Seitsemältä alkoi aamuvuoro ja sinne oli taas mentävä. (työt ei huvita yhtään)

Kipu oli muuttunut voimakkaammaksi, mutta kestin sen. Pakkohan se oli, töissähän

sitä oltiin. Onneksi oli helppo aamu, ei kiirettä. Sain istuskella melko paljon kansliassa.

Googletin kipua, muiden kokemuksia ja mietin, että pitäisikö tässä nyt soittaa neuvolaan.

Särkylääkettä en halunnut vieläkään ottaa, koska kivun outous epäilytti minua.

Halusin tarkkailla sitä millaiseksi se muuttuu.

Kipu oli jatkuvaa ja kovaa, se alkoi aamuyöllä eikä loppunut. Levossa, istuessani kipu hiukan

hellitti. Koko alavatsa oli kramppimaisessa tilassa. Jomotusta, särkyä. Supistuksiakin

tuli, koska tunsin mahan kovettumista. Mitään vuotoja ei kuitenkaan

luojan kiitos tullut ja tunsin koko ajan vauvan liikeet hyvin.

Minun on aina ollut hirveän vaikeaa mennä lääkäriin. Ja nyt kävi taas näin. Piti monta tuntia

miettiä, menenkö lääkärin näytille vai en. Klo 11 soitin neuvolaan ja siellä oltiin

tietysti sitä mieltä, että lääkäriin vaan. Sain ajan kahdeksi. Siellä ei kuitenkaan osattu

yllättäen oikein mitään sanoa ja kirjoittivat lähetteen gynen polille keskussairaalaan.

Ajelin lääkärin vastaanotolta suoraan sinne. Ja sielläpä tehtiin perusteellinen tutkimus.

Pissassa ei ollut mitään. Itse epäilin tätä aluksi. Ajattelin myös, että entä jos rakkoni

ei tyhjene kunnolla ja kipu on rakossa. Ei voinut kuulemma olla syynä.

Kohdun suulla ei ollut tapahtunut muutoksia. Se oli normaali. Ei ollut pehmennyt tai ei

ollut auennut. Kohdun kaula ei ollut lyhentynyt yhtään ja se oli oikeastaan aika pitkä, 5cm.

Vauva voi edelleen hyvin ja oli vilkkaalla päällä. Ainut ongelma mikä näkyi oli se, että istukka

oli kasvanut osittain kohdunsuun päälle. Rakenneultrassa sanottiin toista pari päivää sitten..

Mutta tähän lääkäriin luotin. Oli kyllä niin asiantuntija! Ja näinhän itsekin kuvaruudulta

mikä tilanne oikeasti oli. Hän oli sitä mieltä, että usein istukka

siirtyy ylemmäs pois kohdun suulta kun kohtu kasvaa. Ei aina kuitenkaan. Siksi minulle varattiin

rv 32 kontrolliaika tähän asiaan liittyen. Jos istukka ei siirry, joudutaan minulle

suunnittelemaan sektio.

Kivun syy ei nyt selvinnyt. Lääkäri sanoin, että yleensä kun syy jää epäselväksi oletetaan

vain, että kyseessä on kohdun kasvukivut, liitoskivut tai supistuksista aiheutuva kipu.

Oli kyllä erittäin hyvä, että tuli käytyä lääkärin luona. Ja tärkeitä asioita selvisi. Ja mitä

sektioon tulee niin mieluummin valitsen sen kun alatiesynnytyksen. On nimittäin

synnytyskipuihin liittyviä pelkoja jonkin verran.. Saas nähdä.

Lähtiessäni hoitaja antoi minulle 1g Panadolia ja 2 tbl Litalginia. Tänään

kipuja on ollut vain vähän. Töihin menen seuraavan kerran ensi viikon torstaina.

Sellaisia sydämentykytyksiä eilen siis.

Rv 20+3

Ihan hullua kuinka aika kuluu niin nopeasti. En ikinä kuvitellut, että

voisin sanoa olevani raskaana. Ja ylipäätään, että olen raskaana viikolla 21.

Minäkö? Oikeasti?

Ja vielä hullumpaa on se, että mahassani joku potkii! Ihan mieletön fiilis <3

Potkuja olen tuntenut jo kolmen viikon ajan ja ne voimistuvat päivä päivältä.

Vauva on hereillä tai ainakin potkii napakasti silloin, kun minä syön. Viime päivien

aikana potkut on jo niin lujia, että näen ne. Siis kun katselen mahaani.

Rv 18+5

Huhuja olen kuullut siitä, että vauvamahani on jo AIKA ISO.. Itse en voisi olla

ylpeämpi tuosta kummustani. Kateellisten puheita, hah ;)

Mahasta vielä sen verran, että olen muutaman viikon ajan tuntenut harjoitussupistuksia.

Aiemmin en tietysti ollut varma, että mitä ne ovat. Mutta nyt kun nekin tuntemukset ovat

voimistuneet, olen melko varma asiasta. Täytyykin huomenna kysäistä asiasta rakenneultrassa.

Supistukset tulevat päivittäin ja nyt parin viikon aikana niitä on tullut

lähes päivittäin ja usean kerran päivässä. Kipua ei tunnu, mutta ei nuo kivojakaan ole.

Levossa ei, mutta rasituksessa kyllä. Supistukset kestävät alle minuutin, jolloin koko vatsan alue

kovettuu. Selkäkin kipeytyi eilen. Mutta mutta. Katsotaan mitä huomenna sanotaan

tästä asiasta. Näillä oloilla mennään tällä hetkellä.

Rv 20+3

Meillä alkaa remontti lähestyä loppuaan. Vielä on loppusilausta vaille tää huusholli ja

sitten todellakin toivon, ettei mitään remonttia tarvitse muutamaan vuoteen tehdä.

Se loppusilaus tarkoittaa keittiön välitilan laatoitusta, liesituulettimen kiinnitys seinään,

keittiöön uudet pistorasiat ja kattolistat, molempien vessojen laatoitus, uusien wc-

pönttöjen asennus ja kattolistojen asennus.

Sitten kaikki on vihdoin käyty läpi, uusittu ja täysremontti tehty vanhaan taloon.

Tähän väliin muutama ennen & jälkeen kuva tapahtuneista muutoksista niin tiedätte,

mistä puhun.

Meidän makuuhuone

Kylmiöstä tuli isin ja äidin vaatehuone

Eteisen niin kaunis punainen muovimatto..

Khh

Kylpyhuone

 Olohuone

Odotan kovasti sitä, että nää hommat loppuis ja saisin olla vain. Ehkä päivittelisin

blogianikin sitten useammin.Vauvan huonekin on jo melkein valmis, siitä postausta

myöhemmin tai hyvinkin pian ;)

Huomenna koittaa sitten se kauan odotettu rakenneultra! Kumpi siellä potkii?

P.s Lisäilin tuonne sivupalkkiin vähän päivämääriä. Raskauteni seuranta -kohdan.