11.10.14 Lauantai 38+6
Lapsivedet menivät. Lyhyen postin tapahtumasta voit lukea TÄÄLTÄ.
Muistan kuinka takana oli taas kerran levoton ja huonosti nukuttu yö..
Näitä öitä oli ollut noin viikon verran.
Näitä öitä oli ollut noin viikon verran.
Päivä meni väsyneissä tunnelmissa, mutta siitä huolimatta jaksoin siivoilla kotona
ja touhuilla kaikenlaista pientä. Vielä kun oli aikaa sellaiseen..
Päiväunien aikaan en saanut unen päästä kiinni.
Sisällä oleminen alkoi ahdistamaan hirveästi joten painelin
kiukuspäissäni SILLE lenkille koirien kanssa. Ja sitten alkoi tapahtua.
Oliko ennakoivia tuntemuksia vesienmenoon liittyen ?
Unettomuutta, ahdistusta, alaselän jomotusta. Ei supistuksia.
Eikä mitään tuntemuksia mahan aluella..
Eli ei varmaankaan. Ne meni ihan yllättäen.
Oliko ennakoivia tuntemuksia vesienmenoon liittyen ?
Unettomuutta, ahdistusta, alaselän jomotusta. Ei supistuksia.
Eikä mitään tuntemuksia mahan aluella..
Eli ei varmaankaan. Ne meni ihan yllättäen.
12.10.14 Sunnuntai 39+0
Oli tosiaankin vaikea yö. Eniten varmaan harmitti se, että oma ukkeli joutui lähtemään
kotiin. Vierailuaika osastolla puolisoilla oli 9-21.
Toki jos synnytys käynnistyi yöllä niin se oli asia erikseen.
Jäin isoon ja kolkkoon tarkkailuhuoneeseen yksin.
Toki jos synnytys käynnistyi yöllä niin se oli asia erikseen.
Jäin isoon ja kolkkoon tarkkailuhuoneeseen yksin.
Pelotti, jännitti ja ahdisti tuleva. Ja kun piti olla yksin..
Vihdoin oli kauan odotettu hetki käsillä!
Enkä tiennyt yhtään mitä odottaa.
Vihdoin oli kauan odotettu hetki käsillä!
Enkä tiennyt yhtään mitä odottaa.
Nukuttua sain unilääkkeen voimin noin 3 h.
Uni ei vaan tullut, koska jännitti. Kävin varmaan miljoona kertaa vessassa
tarkistamassa, että vieläkö lapsivettä tulee.
Uni ei vaan tullut, koska jännitti. Kävin varmaan miljoona kertaa vessassa
tarkistamassa, että vieläkö lapsivettä tulee.
Kyllä tuli ja sitähän valui pois suuria määriä, lähinnä just niillä vessareissuilla.
Supistuksista ei ollut tietoakaan.
Osaston päivä lähti käyntiin klo 7. Silloin otettiin odottajista tarvittavia verikokeita.
Tulehdusarvoni oli kyseisenä aamuna vain 2. Hyvä uutinen!
Ei kuumetta, verenpaineet hyvät.
Odottaminen jatkui.
Odottaminen jatkui.
Yleensä synnytys käynnistyy vuorokauden kuluessa lapsiveden menosta.
Jos ei niin sitten seuraillaan juurikin noita tulehdusarvoja,
koska vesienmeno lisää tulehdusriskiä.
Makoilin sängyssäni ja laittelin viestejä ystävilleni. Ei auttanut kuin
odottaa, odottaa ja odottaa. Sitten kun
vuorokausi on mennyt vesistä niin päätetään synnytyksen käynnistämisestä.
vuorokausi on mennyt vesistä niin päätetään synnytyksen käynnistämisestä.
Iltapäivällä tyhjennettiin maha lääkkeiden avulla, joka sai aikaan kovat alaselkäpoltot.
Siinä ehti jo toivo herätä ihan kunnolla.
Mutta ei. Poltot loppuivat jonkin ajan päästä.
Päivä oli mahdottoman pitkä, mutta vihdoin koitti ilta.
Lääkäri tuli tsekkaamaan paikat, auki oltiin 3cm.
Lääkäri tuli tsekkaamaan paikat, auki oltiin 3cm.
Mutta reunoja ja kanavaa oli vielä jäljellä.
Tämän vuoksi synnytystä ei voitu käynnistää ainakaan oksitosiinilla.
Alapäähän laitettiin 1/4 Cytotec-tabletti. Ja tämän lääkkeen avulla
lyhennettiin kanavaa. Sain kovat supistukset 7 minuutin välein. Yöksi pyysin kunnon
annoksen kipulääkkeitä ja niitä sain. Näiden avulla sain myös
ihanat 8 tunnin yöunet ♥
Rakas oli osastolla ilta 9 asti, jolloin vierailuaika loppui ja hän
joutui taas kotiin. Toinen yö tarkkailuhuoneessa.
Osasto oli todella hiljainen.
Oli maailman surullisinta jäädä taas yksin.
Olin todella vihainen siitä, että supistukset loppuivat. Tuli itku. En ymmärtänyt lainkaan
sitä, että miksi käynnistystablettia ei laitettu säännöllisesti 4 tunnin välein
niin kuin se kuuluisi laittaa. Sain yhden pienen murusen illalla ja se
ei todellakaan käynnistänyt synnytystä.
Vauvastakin oli kova huoli. Kyllähän hän potki, mutta mietitytti
lapsiveden määrä. Sehän oli jo olematon.
Sitten kun ei ole ikinä ollut tuossa tilanteessa aiemmin niin ei oikein
osannut kyseenalaistaakaan hoitajien toimintaa tässä asiassa.
Ja muutenkin olo oli aika avuton.
Oli maailman surullisinta jäädä taas yksin.
Olin todella vihainen siitä, että supistukset loppuivat. Tuli itku. En ymmärtänyt lainkaan
sitä, että miksi käynnistystablettia ei laitettu säännöllisesti 4 tunnin välein
niin kuin se kuuluisi laittaa. Sain yhden pienen murusen illalla ja se
ei todellakaan käynnistänyt synnytystä.
Vauvastakin oli kova huoli. Kyllähän hän potki, mutta mietitytti
lapsiveden määrä. Sehän oli jo olematon.
Sitten kun ei ole ikinä ollut tuossa tilanteessa aiemmin niin ei oikein
osannut kyseenalaistaakaan hoitajien toimintaa tässä asiassa.
Ja muutenkin olo oli aika avuton.
13.10.14 Maanantai 39+1
Heräsin jo kuudelta ylös. Kävin suihkussa ja kuivailin hiuksia rauhassa. Ennen
aamupalaa otettiin taas sydänkäyrät. Käyriä otettiin osastolla ainankin 4 kertaa päivässä.
Niissä ei erikoista, ihan normaalit. Vauva liikkui hyvin, mutta lapsivettä
ei yön aikana enää tullut. Se vähän huolestutti edelleen.
Yökkö kätilö huikkasi ovensuulta ennen kotiinlähtöä:
"Hyvää synnytystä siulle tänään!"
Ai miulle? En jotenkin uskonut, että minä, juuri minä synnytän tänään!
Sinä aamulla tulehdusarvo oli 3.
Lääkäri tuli käymään luonani jo klo 8. Tutkimusten jälkeen tilanne oli sama.
Edellisen illan käynnistys lääkkeestä ei ollut hyötyä.
Niin kuin arvelinkin...
Niin kuin arvelinkin...
Olo oli niin toivoton ja pettynyt.
Samaa lääkettä saman annoksen sain tutkimuksen yhteydessä.
Ja odottelu jatkuu.
Hinguin oksitosiinitippaa, mutta se olisi ollut lääkärin mielestä edelleen
liian raju minun paikoilleni..
Klo 10 tunsin jo pieniä supistuksia. Mieheni oli aamuvuorossa ja käskin hänen lähteä
tulemaan luokseni. Klo 12 kätilö tutki paikat ja ihme oli tapahtunut.
Kanavaa ei ollut eikä reunoja. Pyysin kuitenkin, että laittaisivat
nyt Cytotecin vielä kerran, koska suppareita ei kovia ollut.
Ja pyytelin myös oksitosiinia.
Ja pyytelin myös oksitosiinia.
Kätilö kävi kysymässä asiaa lääkäriltä, mutta hän ei antanut lupaa lääkkeenlaittoon.
Kirosin mielessäni koko sairaalan ja kaikki hoitajat!
Itkukin tuli, taas.
Eihän tästä tule yhtään mitään. Lapsivesien menosta oli jo kohta 2 vuorokautta!
Ja tuntui, että kukaan ei välittänyt tästä asiasta!
En ymmärtänyt että miksi pitää ottaa turhia riskejä tämmöisessä asiassa.
Tietysti hätää ei infektiosta ollut, mutta tilannehan voi muuttua hetkessä.
Ja voihan vauvakin saada infektion tuossa tilanteessa.
Ja tuntui, että kukaan ei välittänyt tästä asiasta!
En ymmärtänyt että miksi pitää ottaa turhia riskejä tämmöisessä asiassa.
Tietysti hätää ei infektiosta ollut, mutta tilannehan voi muuttua hetkessä.
Ja voihan vauvakin saada infektion tuossa tilanteessa.
Lähdettiin ukkelin kanssa ulos
kävelemään. Kierrettiin sairaala ympäri ja puolessa matkassa
supistukset yhtäkkiä voimistuivat ilman mitään varoittavia merkkejä.
Ne oli tosi kipeitä. Käveltiin loppumatka reippaammin.
Ne oli tosi kipeitä. Käveltiin loppumatka reippaammin.
Huikkasin heti kätilölle, että supistukset ovat nyt kovia.
Pääsin käyrille. Ehdin maata siinä ihan hetken, jonka jälkeen
jotain napsahti. Tuolla alapäässä. Ihan kuin jokin olisi mennyt poikki.
Ja vauva potkaisi hemmetin kovaa samalla.
Tuo sattui!
Mitään muuta ei käynyt mielessä kuin kalvot! Ne oli varmasti ne,
jotka puhkesivat. Lapsivettä tosin ei
enää tullut, olihan kaikki mennyt jo jonkin aikaa sitten..
Heti tämän jälkeen supistuksia alkoi satelemaan säännöllisesti ja
todella tiheästi. En tiedä yhtään kuinka tiheästi, en sen kivun
keskellä pystynyt niitä kellottelemaan.
Ja se kipu.. Se kipu oli jotain käsittämätöntä.
Hälytin kätilön paikalle ja olin aivan paniikissa.
Sain kipulääkettä tabletteina joista ei ollut minkäänlaista hyötyä.
Kätilö ehdotti, että jospa nyt siirryttäisiin äkkiä synnytyssaliin.
Mieheni oli myös paniikissa. Kysyi, että miksi jo nyt synnytyssaliin?
Niin no johan sitä olikin jo odotettu ja sinne siirryttiin klo 14.
Niin no johan sitä olikin jo odotettu ja sinne siirryttiin klo 14.
Jatkuu..
