rv 28

Mitä kuuluu raskausviikolle 28 ?

♥ Me odotellaan täällä niin kovasti jo syksyn H-hetkeä ja vauva-arkea ♥

 

Voi kunpa aika menisi nopeasti !

♥ Mielialat vaihtelevat melko rajusti edelleen. Mutta yritän loppuun asti olla

raivoamatta ukkokullalle. Ei sellainen tee varmastikaan vauvalle hyvää.

Mutta kun tuo käy hermoille niin paljon ja niin usein !

En tiedä kummassa on vika. Ehkä molemmissa.

Tosin tuo mies on elänyt kanssani jo 8 vuotta,

joten hän tietänee millainen temperamentti minulla on aina ollut.

Ja oppinut elämään sen kanssa.

Mutta en toisaalta tiedä onko raskaus muuttanut

mielialojeni vaihteluja suuntaan tai toiseen. Ehkä ne ovat ennenkin

vaihdelleet rajusti. Nyt olen vain oppinut paremmin rauhoittumaan

ja pitämään pään kylmänä.

♥ Minusta on tullut kyllä ihan höntti. Tuntuu, että vauva on vienyt ajattelukykyni.

En osaa ajatella selkeästi asioita. Olen hajamielinen ja sekava.

♥ Supistuksia tulee päivittäin, mutta vain muutamia. Sairauslomalle jääminen

oli parhain päätös vähään aikaan ! 

 ♥ Aamut ovat vaikeita. Aamupalan jälkeen iskee kauhea väsymys, pyörryttää kovasti,

hengitys on raskasta ja ottaa voimille. Veto on aivan pois.

Tätä kestää tunnin verran, jonka jälkeen voin taas hyvin. Omistuista.

♥ Aloitin eilen rautalääkkeiden ottamisen. Tabletti päivässä.

♥ Toisessa sokerirasituksessa käyty ja arvot olivat kohdillaan. Tänään neuvolassa

kohdunpohjan korkeus oli jo 26cm. Kuukauden aikana se on

kasvanut huimat 8cm !

Oma painoni ei ole taas kuukauden aikana noussut kuin 1,5 kg.

Tällä hetkellä se on 72,7 kg.

♥ En omista yhtäkään raskausarpea !

♥ Ja pissalla juoksen yön aikana 4-7 kertaa. Että siitä voipi päätellä oonko

minä väsynyt vai en. Ummetus vaivaa edelleen,

mutta siihen auttaa Lactulos. Yäk hyi.

Vauva potkii ja maha kasvaa. Napa on pullahtanut esiin hassusti.

Että sellaisia kuulumisia tänne. 

P.s

Blogiin on tulossa arvonta! Pysykää kuulolla :)

 

Mietteitä raskaudesta ja peloista

Huomenna siirrytään raskausviikolle 26.

Viimeinen raskauskolmannes sen kun vaan lähenee.

Tällä viikolla tapahtuu muun muassa seuraavaa:

• vauvan sieraimet avautuvat, jolloin hän pystyy paremmin harjoittelemaan hengittämistä lihastensa ja keuhkojensa avulla
• vauvan imemisrefleksi on niin voimakas, että hän alkaa imeä peukaloaan tai sormiaan. Vauva siis harjoittelee ruokailulihaksiaan
• vauva harjoittelee tarrautumisotetta
• tässä vaiheessa kasvojen piirteet tulevat paremmin esiin, mm. huulet, silmäluomet sekä ulkoneva nenä ja leuka
•  vauva painaa noin 700-1000g ja on noin 30cm pitkä.

Pelottavaa kuinka lähellä vauvan syntymä alkaa olemaan. Huoli pienestä on jatkuvaa.

Mitä jos jotain tapahtuu. Miten aika on kulunut näin äkkiä.

Vastahan sain elämäni ensimmäisen

plussan raskaustestiin. Mutta mitä lähemmäs syntymää mennään

niin sen huolestuneempi olen.

Vauva on mielessäni 24/7, joka ikinen sekuntti. Mietin liikkeitä jatkuvasti,

jos en tietoisesti niin kyllä se alitajunnassa pyörii koko ajan. Jo puolen

vuoden ajan olen kasvattanut vauvaa sisälläni. Hänestä on tullut maailman tärkein asia

minulle enkä pysty kuvittelemaan menettäväni hänet.

"Milloin vauva potki edellisen kerran?

Onko se siellä hengissä?"

Tänään on ollut vähän tämmöinen päivä :(

Kotoa on kyllä löydyttävä jotain makeaa. Jos en tietyn ajan sisällä ole tuntenut vauvan

liikkeitä, herättelen pientä makealla. Netistä löytyy liikelaskentaan liittyviä

ohjeita erilaisia. Itse poimin tämän ohjeen.

LIIKELASKENTA

                                       Liikkeitä pitäisi tuntea tunnin aikana vähintään 

10. Kaikki erilliset ja selvästi erilaiset liikahdukset voi

      laskea liikkeiksi, ei kuitenkaan hikkaa.

Mikäli liikkeitä tulee vähemmän kuin 10 tunnin aikana, syö tai juo

        jotain makeaa ja asetu uudelleen tunniksi kyljellesi laskemaan liikkeitä. Mikäli liikkeitä on edelleen alle 10 tunnin aikana tai ne ovat     

                yksinomaan vaisuja, mene äitiyspoliklinikalle heti riippumatta

vuorokauden ajasta.

  

On hyvä ymmärtää, ettei liikkumattoman vauvan sykkeen

kuuluminen esim. kotidopplerilla tarkoita sitä, että

vauva voisi välttämättä hyvin.

Meidän asiat on hyvin. Ja siitä olen äärettömän kiitollinen. Poika potkii napakasti

ja liikkeet näkyvät todella selkeästi vatsan läpi. Mutta silti sitä elää

pelon kanssa. Johtuuko pelko lapsettomuudesta vai kuuluuko

tämä vain raskauteen? Joku murehtii kai enemmän ja joku vähemmän.

Tai ehkä pelko nousi tänään kunnolla ajatuksiini luettuani eräästä

juuri sattuneesta kohtukuolemasta.

Sellaista kukaan ei halua kokea, mutta se vain sattuu

jonkun kohdalle. Vaikka vauva olisi kuinka terve hyvänsä..

Minulle on turhaa sanoa ja hokea, että "kyllä kaikki menee varmasti hyvin".

Siitä kukaan ei voi olla 100% varma.

Uskon kuitenkin koko sydämestäni, että hyvin meneekin.

Että kuulun niihin onnekkaisiin..

Enhän voi muuta tehdä. Uskoa ja toivoa.

Että kolmen kuukauden päästä saan terveen poikavauvan syliini.

Tiedän, elämä ei paremmaksi muutu murehtimalla.

Mutta tänään oli nyt vaan tämmöinen päivä.

Onko teillä muilla jotain pelkoja raskauteen liittyen?

Rv 20+3

Ihan hullua kuinka aika kuluu niin nopeasti. En ikinä kuvitellut, että

voisin sanoa olevani raskaana. Ja ylipäätään, että olen raskaana viikolla 21.

Minäkö? Oikeasti?

Ja vielä hullumpaa on se, että mahassani joku potkii! Ihan mieletön fiilis <3

Potkuja olen tuntenut jo kolmen viikon ajan ja ne voimistuvat päivä päivältä.

Vauva on hereillä tai ainakin potkii napakasti silloin, kun minä syön. Viime päivien

aikana potkut on jo niin lujia, että näen ne. Siis kun katselen mahaani.

Rv 18+5

Huhuja olen kuullut siitä, että vauvamahani on jo AIKA ISO.. Itse en voisi olla

ylpeämpi tuosta kummustani. Kateellisten puheita, hah ;)

Mahasta vielä sen verran, että olen muutaman viikon ajan tuntenut harjoitussupistuksia.

Aiemmin en tietysti ollut varma, että mitä ne ovat. Mutta nyt kun nekin tuntemukset ovat

voimistuneet, olen melko varma asiasta. Täytyykin huomenna kysäistä asiasta rakenneultrassa.

Supistukset tulevat päivittäin ja nyt parin viikon aikana niitä on tullut

lähes päivittäin ja usean kerran päivässä. Kipua ei tunnu, mutta ei nuo kivojakaan ole.

Levossa ei, mutta rasituksessa kyllä. Supistukset kestävät alle minuutin, jolloin koko vatsan alue

kovettuu. Selkäkin kipeytyi eilen. Mutta mutta. Katsotaan mitä huomenna sanotaan

tästä asiasta. Näillä oloilla mennään tällä hetkellä.

Rv 20+3

Meillä alkaa remontti lähestyä loppuaan. Vielä on loppusilausta vaille tää huusholli ja

sitten todellakin toivon, ettei mitään remonttia tarvitse muutamaan vuoteen tehdä.

Se loppusilaus tarkoittaa keittiön välitilan laatoitusta, liesituulettimen kiinnitys seinään,

keittiöön uudet pistorasiat ja kattolistat, molempien vessojen laatoitus, uusien wc-

pönttöjen asennus ja kattolistojen asennus.

Sitten kaikki on vihdoin käyty läpi, uusittu ja täysremontti tehty vanhaan taloon.

Tähän väliin muutama ennen & jälkeen kuva tapahtuneista muutoksista niin tiedätte,

mistä puhun.

Meidän makuuhuone

Kylmiöstä tuli isin ja äidin vaatehuone

Eteisen niin kaunis punainen muovimatto..

Khh

Kylpyhuone

 Olohuone

Odotan kovasti sitä, että nää hommat loppuis ja saisin olla vain. Ehkä päivittelisin

blogianikin sitten useammin.Vauvan huonekin on jo melkein valmis, siitä postausta

myöhemmin tai hyvinkin pian ;)

Huomenna koittaa sitten se kauan odotettu rakenneultra! Kumpi siellä potkii?

P.s Lisäilin tuonne sivupalkkiin vähän päivämääriä. Raskauteni seuranta -kohdan.

Kuulumisia ja avautumista

Julistan siis arvonnan päättyneeksi! Suuret kiitokset ja halaukset kaikille

osallistujille, teitä olikin suuri määrä <3

Tässä on juuri menossa yövuoroputki, joten sovitaan niin, että arvon voittajan 8.5.

Silloin olen vapailla :)

Kuulumisia siis hiukan tai lähinnä avautumista työstäni.

Kaksi edellistä viikkoa olin siis sillä sairaslomalla. Väsymys oli kyllä niin huima,

etten vaan enää jaksanut käydä töissä. Pieni breikki töistä teki hyvää kropalle,

mielelle ja vauvalle. Enää en ole niin uuvuksissa, vaikka pienen väsymyksen kanssa

taidan elää nyt koko ajan. Työni on raskasta, fyysisesti sekä henkisesti. Teen siis hoitotyötä,

aiemmin taisin jotain pientä tästä mainita. Vaikka työpaikalla vallitsee armoton kiire ja

totaalinen kaaos, rakastan sitä salaisesti. Se fiilis, kun työpäivän jälkeen tuntee olevansa

elossa ja on auttanut monen monta ihmistä. Se on parasta ja palkitsevaa.

En usko, että jaksan töissä kuitenkaan kovin montaa kuukautta enää olla. Tosin eihän siihen

äitiyslomaankaan ole pitkä aika. Tarkoituksena on, että jään varhennetulle

äitiyslomalle eli se alkaisi elokuun puolen välin jälkeen.

Työpisteessäni riskinä on, että saatan altistua erilaisille tartuntataudeille ja

vaarallisille aineille. Fyysisiä rasituksia on välillä kyllä mahdoton välttää,

juuri sen kiireen sekä työntekijöiden puutteen vuoksi.. Kaikki työkaverit eivät ihme

ja kumma tajua, että minä en voi enää tehdä kaikkia töitä. Niitä fyysisesti

raskaimpia. Olen toki huomannut, että tämä on aiheuttanut närkästystä

eräissä ihmisissä. Eihän se niitä naisia hetkauta millään tavalla saanko minä

tai vauvani jonkun vaarallisen taudin. Ja jos saisin, heiltä heruisi ehkä yhden minuutin

verran sääliä ja myötätuntoa, jonka jälkeen he jatkaisivat omaa elämäänsä. Ja minä jäisin

tautieni kanssa yksin ja yrittäisin selviytyä. Miten se muiden elämään vaikuttaa

jos raskauteni meneekin kesken. Ei mitenkään. Jälkeenpäin ajattelisin,

että voi kunpa olisin ottanut rennommin.

En minä mitään palkintoja siitä saa, että rehkin ja altistan meidät vaaralle töissä.

Ei työpäivän päätteeksi kukaan tule minua onnittelemaan tai päätäni silittämään, että voi

kuinka olet ollut ahkera tänään. Siksipä olen päättänyt jäädä hyvin herkästi

sairaslomalle jatkossakin ja juuri myös tuolle varhennetulle äitiyslomalle.

Pomon kanssa on keskustelu käyty tämän hetkisestä tilanteesta ja hän on onneksi

hyvin ymmärtäväinen kaiken tämän suhteen. Hän ohjasi ottamaan iisimmin, välttelemään

tartuntatauteja sairastavia potilaita ja lääkkeitä käsiteltäessä on käytettävä AINA käsineitä.

Käsineitä käytän myös kaikissa potilaskontakteissa.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Eivät ne taudit hyppää minuun, tiedän. Mutta kuitenkin.

Meillä on siis keittiöremontti menossa kotona. Senkin vuoksi en ole

taaskaan saanut aikaiseksi kirjoitella tänne mitään. Remontin keskellä nappasin

parit masukuvat ja oli huiiii niin järkyttävää huomata kuinka paljon olen kasvanut!

Hölmistyneenä katson kuvia ja mietin mikä ihmeen ruipelo olenkaan ollut.

Olen tässä pelännyt, että onko mahan kasvu pysähtynyt. Rakenneultraankin on vielä

tasan kuukausi. Mutta kuvat kertovat muuta. Silti on se pelko, että onko kaikki

hyvin. Liikkeitäkään en ole tuntenut, tai mistä minä sen tiedän vaikka olisinkin.

En vain tiedä sitä itse. Mahassa on nimittäin ollut jos jonkinmoista tuntemusta: nipistelyä,

jomotusta, kipua, juilimista, särkyä... Ja edellä mainittuja vaivoja on edellisten päivien

aikana ollut hiukan enemmän. Johtunee siitä, että pikkusella on kasvupyrähdys meneillään.

No mutta eiköhän pienellä ole kaikki hyvin, mama ressaa vaan taas vähän liikaa.

Palaan kirjoittelemaan siis, noh periaatteessa huomenna :)