Rv 13

Olen täällä taas. Pahoittelen hiljaisuuttani.

Yksinkertaisesti väsymys on vienyt minulta kaikki voimat.

Ja pieni tauko on itseasiassa tehnyt hyvää.
Näitä ajatuksiani kirjoittelin heti aamusta, jolloin olen yleensäkin pirteimmilläni.
Illalla ajatus ei luista. Ei toivoakaan siitä, että saisin mitään

järkevää tänne rustattua. Makaan sängyssä tai sohvalla. Hyvä, että vessassa jaksaa käydä.

Muutamia viikkoja sitten kokoaikainen pahoinvointini lakkasi. Lakkasi kuin seinään.

Ja kuinka onnellinen olinkaan siitä asiasta!

En vain tiennyt, että tilalle tulisin saamaan väsymyksen.

Ennen olin sellainen nautiskelija, valvoin
yömyöhään katsellen elokuvia ja tv-sarjoja. Nukuin vapaa aamuina ainakin yhteentoista. Ja olin pirteä, kunnon touhutäti.

Raskauden edetessä unirytmini on muuttunut täysin. Sänkyyn on päästävä viimeistään illalla kymmeneltä ja ylös saatan nousta jo aamulla klo 8. Ennen iltavuoroon menoa saatan jopa nukkua. Aamuvuorojen jälkeen päiväunet voivat hyvinkin olla 3 tuntia pitkiä.

Itseasiassa aamuvuoron jälkeen voisin nukkua seuraavaan aamuun asti.
Öisin herään kolme kertaa vessaan. Jos en nouse, en saa unenpäästä kiinni.

Ja kun olen väsynyt, olen niin hemmetin äkäinen akka.

Itku onnistuu sormia napsauttamalla. En siis nauti olostani.
Mutta pieni ihminen sisälläni on tämän arvoinen. Ehdottomasti.

Pienen aarteeni vuoksi olen kärsinyt erilaisista oloista edelliset neljä vuotta

ja jatkossakin kärsin, kaiken otan vastaan.

Tällä viikolla oli neuvola. Mainitsin terkkarille olostani ja hän olisi

varmasti heti antanut sairaslomaa. Sopersin siihen jotain tyyliin "Kyllä minä vielä kestän.."

Ihan tyhmä olin taas...
Tietysti vietin monen päivän vapaitani neuvolakäynnin aikaan,

joten en varmaan muistanut kuinka väsynyt oikeasti työputkien aikana olenkaan.

Ensi viikolla on taas neuvola ja lääkärin vastaanotto. Yritän silloin rohkaistua

ja pyytää lomaa. Ja siis hemoglobiinini on hyvä, 134. Mielestäni ei kuitenkaan

ole ihan ok, että päivän aikana pystyt vain tekemään yhden työvuoron ja muu
aika menee nukkumiseen. Oma työni on kuitenkin hyvin hyvin vastuullista

ja virheisiin ei ole varaa. Ja minä nimenomaan pelkään kuollakseni niitä virheitä,

joita mahdollisesti väsyksissäni saatan tehdä ja se voi olla kohtalokasta

jollekin ihmiselle. Tiedän, ei siis ole leikin asia. Tarkkana olen tähän päivään
ja tähän hetkeen asti ollut.

Sääliksi käy tuota miekkosta välillä, hän ei kuitenkaan ansaitse äkäilyjäni.

Ja hän ei ole syypää olooni. Välillä se taitaa kyllä unohtua tuolta ukolta.

Ollaan myös väännetty pariin otteeseen siitä, että hän saa nyt osallistua kotitöihin
paaaaaljon enemmän kuin ennen. Ei muuten ole mennyt tämä asia kaaliin ihan kunnolla.

Tietysti ymmärrän, että raskaus on iso muutos naisen kropalle.

Itse olen ollut melko hoikkaa tyyppiä ja nyt ottaa
kunnon päälle, kun tuota painoa tulee vain koko ajan lisää.

Ja on ne hormonimuutokset joo. Ehkä väsymys ei häviäkään..
Jokaisen raskaus on erilainen, aina se ei mene niin kuin oppikirjoissa.

Toivon myös, että läheiseni ymmärtäisivät oloni. Meidän raskaus on nimittäin jo julkista tietoa.
Julkista siitä tuli viikko sitten. Feisbuukissa ja työpaikalla. Ja näin on hyvä.
Mahakin on näkyvissä. Niskaturvotusultrassa on käyty ja kaikki on loistavasti.

Vauva kasvaa kovaa vauhtia, itseasiassa oli hieman edellä kasvua.
Johtuuko lie siitä, että tällä mamalla on ollut vähän liiankin hyvä ruokahalu? ;D
Maha siis kasvaa, mutta näiden kolmentoista viikon aikana painoa on tullut vain 4 kiloa lisää.
Itse en pidä sitä pahana. Vaikka olo on raskas, nautin siitä, että maha kasvaa ja näkyy.

Ainakin sillä tavalla lapsettomalle naiselle tämä raskaus tuntuu entistäkin todellisemmalta.

Pirteää, energistä ja ihanaa keskiraskautta odottaen,

-S