Varhaisultra

Eilen aamulla kello oli herättämässä klo 8. Yllättävän hyvin sain

nukuttua yön, vaikka jännittikin mielettömästi. Nousin ylös kuitenkin

jo seitsemältä. En malttanut olla sängyssä ja odotella herätyskellon soimista.

Ja nälkäkin alkoi jo olla. Pitkän kaavan kautta aamupala ja henkistä valmistautumista

varhaisultran vuoksi. Itse pysyin melko tyynenä. Olin jo kahtena edellisenä

yönä nähnyt unta ultrahetkestä ja siitä, että kuvaruudusta näkyi se pieni vauva.

Tuo rakas mies alkoi taas tavalliseen, vanhaan tyyliin hermoilla, kun

lähtöä alettiin tekemään. Vaatteensakin vaihtoi varmaan miljoona

kertaa.. Mielessä pyörikin, että mitäs sitten kun joskus ollaan synnyttämään

lähdössä niin hyppiikö se seinille? Hän taas puolestaan oli

nähnyt unta myöskin ultrasta ja että kohtuni oli aivan tyhjä.

Ajat olivat perinteisesti myöhässä naisten polilla. Olihan maanantai aamu ja

aamun kruunasi vielä se, että polin tietokoneet olivat aivan totaalisen

jumissa. Istuimme odotustilassa muiden ihmisten kanssa. Joukossa

oli pariskuntia. Jotkut olivat juuri käyneet verikokeissa, koska

naiset painelivat edelleen käsivarren näytteenottokohtaa.. Tutut tunnelmat.

Tuntui oudolta istua pitkästä aikaa samoilla penkeillä, mutta eri

syystä. En olekaan enää lapseton, minua ei enää tutkita. Minulle ei

enää määrätä lääkkeitä, opeteta pistojen laittamista, tai ultrata

munarakkuloiden kokoja. Tällä kertaa tarkistetaan, mitä vauvalleni kuuluu.

Omistuista. Minä en enää kasvata munarakkuloita tai kohdun limakalvoa.

Minun sisälläni kasvaa pieni ihminen.

Eilen vauvan pituuden mukaan rv vähenivät yhdellä. Eilen päiviä oli siis 6+6.

Sydän sykki loistavasti ja erittäin vahvasti. Pieni löytyi heti.

Siellä se avuton pötkylä makasi kohdussani. Näky oli ehkä elämäni suurin.

Mutta se oli viidessä sekunnissa ohi. Lääkärillä oli kiire.

Pyysin kuvan muistoksi, jota olenkin nyt ihaillut monta kertaa.

Neuvola-ajan uskalsin varata vasta tänään. Ajan sain jo ensi viikon tiistaille.

Koen vauvan nyt vasta täysin todelliseksi,

koska olen hänet nyt nähnyt. Nyt vihdoin uskallan olla oikeasti raskaana,

pystyn olemaan koko sydämestäni onnellinen ja pystyn hengittämään.

Äidin suuri rakkaus <3

Unelmointia vauvan ensisängystä

Tänään on päiviä kasassa 6+5. Pääsen jo maanantaina eli ylihuomenna

ensimmäiseen ultraan! Hoitaja soitti meidän polilta, aika vaihtui.

Oli vahingossa antanut ajan väärälle päivälle. Ei se mitään :)

Onneksi huomasi virheensä.

Pahoinvointia on edelleen. Vaihtelevasti. Nyt ei ole tarvinnut

syödä niin tiuhaan kuin viikko sitten. 4 tunnin välein oikeastaan.

Pientä kipua on ollut sekä vasemmalla että oikealla alavatsalla

nivusten kohdalla. Yhtenä iltana tuli riideltyä jostain

aivan turhasta asiasta ja kiihdyin ihan liikaa. Mut miulla on oikeus

miun omiin tunteisiin vai miten se meni :D

Riidan päätteeksi kipua oli alavatsalla, säikähdin sitä mielettömästi

ja pelkäsin pahinta. Se oli vaan jotenkin erilaista. Mutta meni

levolla ja rauhoittumisella ohi..

Ruuasta puheenollen välillä iskee hirveä himo vaikka minkälaiseen ruokaan.

Yhtenä iltana olisin niin kovasti halunnut oikein mausteisia ranskalaisia,

juustonugetteja ja minun tekemää currymajoneesikastiketta.

Mmmmmmm....

Mutta en jaksanut lähteä kauppaan.

"Tyydyin" siis omatekoisiin lihapiirakoihin, jääkaapissa oli sopivat täytteet

mm. nakkeja, pekonia, keitettyjä munia, suolakurkkua, ketsuppia ja sinappia.

Kyllä muuten maistui ! Tänä iltana omatekoista pitsaa vuorossa,

erittäin lihapitoista sellaista. Eli siis hei tosi terveellisesti täällä.

Noita vähemmän terveellisiä ruokakausia tulee varmasti jatkossakin,

mut ei se haittaa. Miksi pitäis turhan ankara olla itelleen? Minä en ainakaan ole.

Tämän viikon olen haaveilut vauvan huoneesta ja vauvan ensisängystä.

Kovasti haluaisin palleron ensisängyksi korisängyn. Siinä hän voisi

nukkua ensimmäiset kuukaudet ja sitten totuttelu alkaisi oman huoneen

pinnasänkyyn. Korisängyt on arvokkaita ja moni tietysti miettii onko tuossa

nyt järkeä. Laittaa satasia muutaman kuukauden juttuun. Minä laitan,

koska minä haluan. Nää on minun unelmia ja minun elämä :)

Kaksi vaihtoehtoa, joista me valitaan ensiviikolla jompi kumpi.

Toinen on merkiltään Mamas&Papas ja sänky on myynnissä

useammissa nettikaupoissa. Ja toisen löysin VauvaMaailman nettishopista.

Vauvan huonetta alan laittelemaan pikku hiljaa sitten ensimmäisen ultran jälkeen.

Siinä riittää tekemistä, rojuhuoneena on periaatteessa tällä hetkellä.

Vaikka vauvan sukupuoli ei tule olemaan vielä pitkään aikaan meidän

tiedossa, vauvahuoneen värimaailma on jo selvä. Väreinä harmaata, valkoista

beigeä, ruskeaa, (yllättäen) tähtikuviollista tapettia. Haluan kimalletta,

pehmeyttä, rakkautta, pehmoleluja, nalleja. Sitten kun sukupuoli selviää, voi huonetta

täydentää pienillä yksityiskohdilla eli vaaleanpunaisella tai vaaleansinisellä.

Tiedän, on hirveän iso riski alkaa touhuilemaan tämän projektin parissa.

Mutta minä haluan. Olen odottanut tätä jo niin kauan.

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille! Palataan maanantaina toivottavasti

hyvien uutisten kera.