Baby's only lämpöpussi

Itse tykkään tuosta tähtikuosista vaikka tänne meidän kotiin se ei ole vielä 

kunnolla päässyt kotiutumaan. Huom vielä. Pikku jäbän huoneen yksi seinä on tapetoitu

tähtitapetilla. Pohja on rauhallinen beige jota koristaa pienet valkoiset tähdet.

Tapetin ostin Sisustus Kullanmurut verkkokaupasta. Sen verran löytyy nyt vain

niitä tähtiä. Mutta lisää haluan kovasti!

Tähtikuosia on kuvailtu muun muassa

ajattomaksi klassikko kuvioksi,

monikäyttöiseksi, 

tyylikkääksi,

helpoksi ja näyttäväksi sisustuselementiksi,

joka istuu kaikkiin kodin elementteihin.

Emmi kirjoitti blogissaan käyttökokemuksista pienen verkkoputiikin PikkuVaniljan 

Baby's only lämpöpussista. Ihastuin kyllä totaalisesti tähän lämpöpussiin

ja haluan ehdottomasti samanlaisen, joten sellainen on nyt laitettu tilaukseen!
Ja juurikin tuo allaoleva harmaa.

 Me tullaan käyttämään lämpöpussia sekä turvakaukalossa että vaunuissa.

Kesällä lämpöpussia tuskin nyt tarvitaan, mutta muuten ympäri vuoden kyllä.

Mietinnän alle jää vielä se, että hankinko talven pakkasten varalle

paksun untuvapussin johon sujautan vauvan ja vaunuihin sitten unille. 

Vai onko äitiyspakkauksen peitemakuupussi kuinka hyvä?

Baby's onlyn lämpöpussissa on lämmin vuori, jonka ansiosta vauvaa ei tarvitse pukea tai riisua

jatkuvasti ulkovaatteista. Vauvalle riittää vain sisävaatteet, hattu ja tarvittaessa

lapaset. Näin säästytään siis turhilta kiukuilta. Uskoisin, että me tullaan tekemään

automatkoja melko paljon vauvan syntymän jälkeen, koska molempien

perheet asuvat tässä ihan meidän lähellä. Eihän sitä tänne kotiinkaan
passaa jäädä, kaikkien tulee nähdä meidän prinssi :P Ja lämpöpussista on meille

varmasti suuri hyöty tässä kohtaa niinkus reissaamisen kannalta.

Lämpöpusseja kannattaa käydä vilkaisemassa PikkuVaniljan verkkoputiikista!

Ja löytyyhän sieltä toki kaikkia muitakin ihania vauvan tarvikkeita. 

Pehmeää, vaaleaa, beigeä, ajatonta ja laadukasta. Juurikin niitä juttuja

joista minä tykkään :) Tuotteet sopivat sekä tytöille että pojille.

Myös PikkuVaniljan blogiin kannattaa vilkaista! Hyviä juttuja mielestäni :)

Kummiksi pyytäminen

Meille oli jo puoli vuotta sitten selvää, ketä me aiotaan pyytää vauvamme

kummeiksi. Kummiksi voi pyytää jokainen tavallaan. Suoraan kasvotusten,

tekstiviestillä tai enemmän luovalla tavalla. Niin kuin kuvista voi päätellä,

meidän pojalla tulee olemaan neljä kummia.

Itse halusin pitkästä aikaa hieman askarrella.

Viimeeksi askartelin silloin kun oli meidän häätohinat päällä eli vuosi sitten.

Ainiin ja teinhän ystävälleni K:lle sen vaippakakun. Ihan mukavaa puuhaa

toisaalta. Mutta harrastuksiini tuo ei kuulu..

Tässä muutaman päivän aikana etsiskelin netistä näitä kummiksi pyytämiseen

tarkoitettuja runoja. Ja näitähän värssyjä löytyi jos jonkinmoista.

Vain pari niistä tuntui omalta. Tähänkin valitsemaani runoon taisin tehdä jotain pieniä

muutoksia. Sitten se tuntui itseni näköiseltä. 

Kortteihin kirjoittelin runot valmiiksi ja pitsinauhat liimailin. Vasta

rakenneultran jälkeen selvisi, minkä värinen silkkinauha lisättäisiin vielä

näihin kortteihin. Ja kyllä niistä kivat tuli! Kaikki kummit saivat samanlaisen kortin.

En lähde avautumaan nyt siitä, miksi joitakin henkilöitä emme pyytäneet kummeiksi.

Luulenpa, että nämä valinnat aiheuttavat joillekin mielipahaa. Mutta

sori, lapsi on meidän ja me päätetään asiasta.

Ennemminkin voisin kertoa hyvillä mielin, miksi juuri nämä henkilöt valitsimme

yhteistuumin ilman miettimistä poikamme kummeiksi. Uskon, että nämä

ihmiset eivät häviä meidän elämästä heti ristiäisten jälkeen.

Minä valitsin kolme kummia ja kaikki ovat siskojani. Koen, että minulla on oikeus

enemmistö ääniin tässä asiassa. Ja mieheni on samaa mieltä asiasta. Siskot ovat minulle

läheisiä ja uskon kummiuden syventävän meidän sisarussuhdetta entisestään.

Siskoni ovat luotettavia ja kunnollisia aikuisia. Hyviä elämänohjeita poitsu tulee

kyllä kuummeiltaan kuulemaan. Ja uskon, että apua saan näiltä leideiltä ihan milloin vain.

Ketään siskoistani en halunnut jättää ulkopuolelle, ovathan kaikki yhtä tärkeitä.

Yksi siskoista toimii sylikummina, mutta se ei ole "ykköskummin" virka.

Mieheni valitsi yhden kummin, parhaan ystävänsä. Kiva, että pojalla tulee olemaan

myös yksi miespuolinen kummi. Hänkin on kunnollinen ja turvallinen aikuinen.

Ja varmasti osaa sitten kertoa pojan ollessa vanhempi asiat miehen näkökulmasta.

Runo oikeastaan sisältää sen, mitä me kummeilta odotamme. Raha ja lahjat eivät

ole todellakaan tärkeitä asioita.

Itselläni ei ole ikinä ollut kummia, tai he eivät ole olleet läsnä elämässäni muuta

kuin ristiäisissä joten minun on hirveän vaikeaa suhtautua tähän kummiasiaan.

Mutta eiköhän tämä mene ihan omalla painollaan. Kummit ovat otettuja siitä, että

juuri heitä pyysimme tähän kunniatehtävään. Innolla ottivat tehvävän vastaan.

Kummien kristillistä taustaa emme juurikaan ole ajatelleet missään vaiheessa.

Kaikki suhtautuvat kirkkoon myötämielisesti ja se riittää.

Mites oliko muiden helppo valita lapsilleen kummit?

Mitä odotatte kummeilta?

Istukka kohdunsuulla

Otsikko kertoo siis tämän jutun aiheen. Ja kaikki tämä tapahtui eilen.

Toissa yönä heräilin perinteiseen tapaan muutaman kerran yön aikana vessaan.

Neljän aikaan havahduin alavatsa kipuun ja sen tyylistä kipua ei ole aiemmin

ollut. Särkylääkettä en ottanut. Jatkoin uniani.

Seitsemältä alkoi aamuvuoro ja sinne oli taas mentävä. (työt ei huvita yhtään)

Kipu oli muuttunut voimakkaammaksi, mutta kestin sen. Pakkohan se oli, töissähän

sitä oltiin. Onneksi oli helppo aamu, ei kiirettä. Sain istuskella melko paljon kansliassa.

Googletin kipua, muiden kokemuksia ja mietin, että pitäisikö tässä nyt soittaa neuvolaan.

Särkylääkettä en halunnut vieläkään ottaa, koska kivun outous epäilytti minua.

Halusin tarkkailla sitä millaiseksi se muuttuu.

Kipu oli jatkuvaa ja kovaa, se alkoi aamuyöllä eikä loppunut. Levossa, istuessani kipu hiukan

hellitti. Koko alavatsa oli kramppimaisessa tilassa. Jomotusta, särkyä. Supistuksiakin

tuli, koska tunsin mahan kovettumista. Mitään vuotoja ei kuitenkaan

luojan kiitos tullut ja tunsin koko ajan vauvan liikeet hyvin.

Minun on aina ollut hirveän vaikeaa mennä lääkäriin. Ja nyt kävi taas näin. Piti monta tuntia

miettiä, menenkö lääkärin näytille vai en. Klo 11 soitin neuvolaan ja siellä oltiin

tietysti sitä mieltä, että lääkäriin vaan. Sain ajan kahdeksi. Siellä ei kuitenkaan osattu

yllättäen oikein mitään sanoa ja kirjoittivat lähetteen gynen polille keskussairaalaan.

Ajelin lääkärin vastaanotolta suoraan sinne. Ja sielläpä tehtiin perusteellinen tutkimus.

Pissassa ei ollut mitään. Itse epäilin tätä aluksi. Ajattelin myös, että entä jos rakkoni

ei tyhjene kunnolla ja kipu on rakossa. Ei voinut kuulemma olla syynä.

Kohdun suulla ei ollut tapahtunut muutoksia. Se oli normaali. Ei ollut pehmennyt tai ei

ollut auennut. Kohdun kaula ei ollut lyhentynyt yhtään ja se oli oikeastaan aika pitkä, 5cm.

Vauva voi edelleen hyvin ja oli vilkkaalla päällä. Ainut ongelma mikä näkyi oli se, että istukka

oli kasvanut osittain kohdunsuun päälle. Rakenneultrassa sanottiin toista pari päivää sitten..

Mutta tähän lääkäriin luotin. Oli kyllä niin asiantuntija! Ja näinhän itsekin kuvaruudulta

mikä tilanne oikeasti oli. Hän oli sitä mieltä, että usein istukka

siirtyy ylemmäs pois kohdun suulta kun kohtu kasvaa. Ei aina kuitenkaan. Siksi minulle varattiin

rv 32 kontrolliaika tähän asiaan liittyen. Jos istukka ei siirry, joudutaan minulle

suunnittelemaan sektio.

Kivun syy ei nyt selvinnyt. Lääkäri sanoin, että yleensä kun syy jää epäselväksi oletetaan

vain, että kyseessä on kohdun kasvukivut, liitoskivut tai supistuksista aiheutuva kipu.

Oli kyllä erittäin hyvä, että tuli käytyä lääkärin luona. Ja tärkeitä asioita selvisi. Ja mitä

sektioon tulee niin mieluummin valitsen sen kun alatiesynnytyksen. On nimittäin

synnytyskipuihin liittyviä pelkoja jonkin verran.. Saas nähdä.

Lähtiessäni hoitaja antoi minulle 1g Panadolia ja 2 tbl Litalginia. Tänään

kipuja on ollut vain vähän. Töihin menen seuraavan kerran ensi viikon torstaina.

Sellaisia sydämentykytyksiä eilen siis.

Rakenneultrassa käyty

Tänään koitti siis vihdoin rakenneultra. Edellisestä ultrasta olikin jo kaksi

kuukautta. Hirmuisen pitkä aika. Yölläkin heräilin vähän väliä ja mietin,

kumpi mahassa asustelee. Ja onko pienellä kaikki hyvin.

Rv 20+4

Ja kyllä hänellä kaikki on aivan loistavasti! Ja on kyllä vilkas.. Vähän väliä on potkimassa.

Oli jännä nähdä kunnolla nyt kuvaruudulta, mitä se tyyppi oikein siellä mahassa

touhuilee. Aiemmin kun on vaan tuntenut potkut, mutta on se eri asia nähdä ne sätkimiset :D

Rakenneultrakin kesti niin kauan niin siinä oli aikaa ihastella pikkuista.

Mieletön kokemus ei voi muuta sanoa! Ja hoitajakin oli niin mukava. Yhtä hymyä ollaan

oltu kyllä tämä päivä :))))

Ja sukupuolikin oli selvästi näkyvissä <3 Sekin kailotettu jo koko maailmalle!

Rv 20+3

Ihan hullua kuinka aika kuluu niin nopeasti. En ikinä kuvitellut, että

voisin sanoa olevani raskaana. Ja ylipäätään, että olen raskaana viikolla 21.

Minäkö? Oikeasti?

Ja vielä hullumpaa on se, että mahassani joku potkii! Ihan mieletön fiilis <3

Potkuja olen tuntenut jo kolmen viikon ajan ja ne voimistuvat päivä päivältä.

Vauva on hereillä tai ainakin potkii napakasti silloin, kun minä syön. Viime päivien

aikana potkut on jo niin lujia, että näen ne. Siis kun katselen mahaani.

Rv 18+5

Huhuja olen kuullut siitä, että vauvamahani on jo AIKA ISO.. Itse en voisi olla

ylpeämpi tuosta kummustani. Kateellisten puheita, hah ;)

Mahasta vielä sen verran, että olen muutaman viikon ajan tuntenut harjoitussupistuksia.

Aiemmin en tietysti ollut varma, että mitä ne ovat. Mutta nyt kun nekin tuntemukset ovat

voimistuneet, olen melko varma asiasta. Täytyykin huomenna kysäistä asiasta rakenneultrassa.

Supistukset tulevat päivittäin ja nyt parin viikon aikana niitä on tullut

lähes päivittäin ja usean kerran päivässä. Kipua ei tunnu, mutta ei nuo kivojakaan ole.

Levossa ei, mutta rasituksessa kyllä. Supistukset kestävät alle minuutin, jolloin koko vatsan alue

kovettuu. Selkäkin kipeytyi eilen. Mutta mutta. Katsotaan mitä huomenna sanotaan

tästä asiasta. Näillä oloilla mennään tällä hetkellä.

Rv 20+3

Meillä alkaa remontti lähestyä loppuaan. Vielä on loppusilausta vaille tää huusholli ja

sitten todellakin toivon, ettei mitään remonttia tarvitse muutamaan vuoteen tehdä.

Se loppusilaus tarkoittaa keittiön välitilan laatoitusta, liesituulettimen kiinnitys seinään,

keittiöön uudet pistorasiat ja kattolistat, molempien vessojen laatoitus, uusien wc-

pönttöjen asennus ja kattolistojen asennus.

Sitten kaikki on vihdoin käyty läpi, uusittu ja täysremontti tehty vanhaan taloon.

Tähän väliin muutama ennen & jälkeen kuva tapahtuneista muutoksista niin tiedätte,

mistä puhun.

Meidän makuuhuone

Kylmiöstä tuli isin ja äidin vaatehuone

Eteisen niin kaunis punainen muovimatto..

Khh

Kylpyhuone

 Olohuone

Odotan kovasti sitä, että nää hommat loppuis ja saisin olla vain. Ehkä päivittelisin

blogianikin sitten useammin.Vauvan huonekin on jo melkein valmis, siitä postausta

myöhemmin tai hyvinkin pian ;)

Huomenna koittaa sitten se kauan odotettu rakenneultra! Kumpi siellä potkii?

P.s Lisäilin tuonne sivupalkkiin vähän päivämääriä. Raskauteni seuranta -kohdan.

Arvonnan voittaja

Illan hämärässä ennen nukkumaan menoa arvoin Bola-koru arvonnan voittajan.
Muutama arpalipuke oli rutattavana :)

Eli voittaja on nimimerkillä: Pikku Kakkonen.

Paljon onnea voittajalle! :) <3 Olen yhteydessä sinuun sähköpostitse.

Kuulumisia ja avautumista

Julistan siis arvonnan päättyneeksi! Suuret kiitokset ja halaukset kaikille

osallistujille, teitä olikin suuri määrä <3

Tässä on juuri menossa yövuoroputki, joten sovitaan niin, että arvon voittajan 8.5.

Silloin olen vapailla :)

Kuulumisia siis hiukan tai lähinnä avautumista työstäni.

Kaksi edellistä viikkoa olin siis sillä sairaslomalla. Väsymys oli kyllä niin huima,

etten vaan enää jaksanut käydä töissä. Pieni breikki töistä teki hyvää kropalle,

mielelle ja vauvalle. Enää en ole niin uuvuksissa, vaikka pienen väsymyksen kanssa

taidan elää nyt koko ajan. Työni on raskasta, fyysisesti sekä henkisesti. Teen siis hoitotyötä,

aiemmin taisin jotain pientä tästä mainita. Vaikka työpaikalla vallitsee armoton kiire ja

totaalinen kaaos, rakastan sitä salaisesti. Se fiilis, kun työpäivän jälkeen tuntee olevansa

elossa ja on auttanut monen monta ihmistä. Se on parasta ja palkitsevaa.

En usko, että jaksan töissä kuitenkaan kovin montaa kuukautta enää olla. Tosin eihän siihen

äitiyslomaankaan ole pitkä aika. Tarkoituksena on, että jään varhennetulle

äitiyslomalle eli se alkaisi elokuun puolen välin jälkeen.

Työpisteessäni riskinä on, että saatan altistua erilaisille tartuntataudeille ja

vaarallisille aineille. Fyysisiä rasituksia on välillä kyllä mahdoton välttää,

juuri sen kiireen sekä työntekijöiden puutteen vuoksi.. Kaikki työkaverit eivät ihme

ja kumma tajua, että minä en voi enää tehdä kaikkia töitä. Niitä fyysisesti

raskaimpia. Olen toki huomannut, että tämä on aiheuttanut närkästystä

eräissä ihmisissä. Eihän se niitä naisia hetkauta millään tavalla saanko minä

tai vauvani jonkun vaarallisen taudin. Ja jos saisin, heiltä heruisi ehkä yhden minuutin

verran sääliä ja myötätuntoa, jonka jälkeen he jatkaisivat omaa elämäänsä. Ja minä jäisin

tautieni kanssa yksin ja yrittäisin selviytyä. Miten se muiden elämään vaikuttaa

jos raskauteni meneekin kesken. Ei mitenkään. Jälkeenpäin ajattelisin,

että voi kunpa olisin ottanut rennommin.

En minä mitään palkintoja siitä saa, että rehkin ja altistan meidät vaaralle töissä.

Ei työpäivän päätteeksi kukaan tule minua onnittelemaan tai päätäni silittämään, että voi

kuinka olet ollut ahkera tänään. Siksipä olen päättänyt jäädä hyvin herkästi

sairaslomalle jatkossakin ja juuri myös tuolle varhennetulle äitiyslomalle.

Pomon kanssa on keskustelu käyty tämän hetkisestä tilanteesta ja hän on onneksi

hyvin ymmärtäväinen kaiken tämän suhteen. Hän ohjasi ottamaan iisimmin, välttelemään

tartuntatauteja sairastavia potilaita ja lääkkeitä käsiteltäessä on käytettävä AINA käsineitä.

Käsineitä käytän myös kaikissa potilaskontakteissa.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Eivät ne taudit hyppää minuun, tiedän. Mutta kuitenkin.

Meillä on siis keittiöremontti menossa kotona. Senkin vuoksi en ole

taaskaan saanut aikaiseksi kirjoitella tänne mitään. Remontin keskellä nappasin

parit masukuvat ja oli huiiii niin järkyttävää huomata kuinka paljon olen kasvanut!

Hölmistyneenä katson kuvia ja mietin mikä ihmeen ruipelo olenkaan ollut.

Olen tässä pelännyt, että onko mahan kasvu pysähtynyt. Rakenneultraankin on vielä

tasan kuukausi. Mutta kuvat kertovat muuta. Silti on se pelko, että onko kaikki

hyvin. Liikkeitäkään en ole tuntenut, tai mistä minä sen tiedän vaikka olisinkin.

En vain tiedä sitä itse. Mahassa on nimittäin ollut jos jonkinmoista tuntemusta: nipistelyä,

jomotusta, kipua, juilimista, särkyä... Ja edellä mainittuja vaivoja on edellisten päivien

aikana ollut hiukan enemmän. Johtunee siitä, että pikkusella on kasvupyrähdys meneillään.

No mutta eiköhän pienellä ole kaikki hyvin, mama ressaa vaan taas vähän liikaa.

Palaan kirjoittelemaan siis, noh periaatteessa huomenna :)