Mietteitä raskaudesta ja peloista

Huomenna siirrytään raskausviikolle 26.

Viimeinen raskauskolmannes sen kun vaan lähenee.

Tällä viikolla tapahtuu muun muassa seuraavaa:

• vauvan sieraimet avautuvat, jolloin hän pystyy paremmin harjoittelemaan hengittämistä lihastensa ja keuhkojensa avulla
• vauvan imemisrefleksi on niin voimakas, että hän alkaa imeä peukaloaan tai sormiaan. Vauva siis harjoittelee ruokailulihaksiaan
• vauva harjoittelee tarrautumisotetta
• tässä vaiheessa kasvojen piirteet tulevat paremmin esiin, mm. huulet, silmäluomet sekä ulkoneva nenä ja leuka
•  vauva painaa noin 700-1000g ja on noin 30cm pitkä.

Pelottavaa kuinka lähellä vauvan syntymä alkaa olemaan. Huoli pienestä on jatkuvaa.

Mitä jos jotain tapahtuu. Miten aika on kulunut näin äkkiä.

Vastahan sain elämäni ensimmäisen

plussan raskaustestiin. Mutta mitä lähemmäs syntymää mennään

niin sen huolestuneempi olen.

Vauva on mielessäni 24/7, joka ikinen sekuntti. Mietin liikkeitä jatkuvasti,

jos en tietoisesti niin kyllä se alitajunnassa pyörii koko ajan. Jo puolen

vuoden ajan olen kasvattanut vauvaa sisälläni. Hänestä on tullut maailman tärkein asia

minulle enkä pysty kuvittelemaan menettäväni hänet.

"Milloin vauva potki edellisen kerran?

Onko se siellä hengissä?"

Tänään on ollut vähän tämmöinen päivä :(

Kotoa on kyllä löydyttävä jotain makeaa. Jos en tietyn ajan sisällä ole tuntenut vauvan

liikkeitä, herättelen pientä makealla. Netistä löytyy liikelaskentaan liittyviä

ohjeita erilaisia. Itse poimin tämän ohjeen.

LIIKELASKENTA

                                       Liikkeitä pitäisi tuntea tunnin aikana vähintään 

10. Kaikki erilliset ja selvästi erilaiset liikahdukset voi

      laskea liikkeiksi, ei kuitenkaan hikkaa.

Mikäli liikkeitä tulee vähemmän kuin 10 tunnin aikana, syö tai juo

        jotain makeaa ja asetu uudelleen tunniksi kyljellesi laskemaan liikkeitä. Mikäli liikkeitä on edelleen alle 10 tunnin aikana tai ne ovat     

                yksinomaan vaisuja, mene äitiyspoliklinikalle heti riippumatta

vuorokauden ajasta.

  

On hyvä ymmärtää, ettei liikkumattoman vauvan sykkeen

kuuluminen esim. kotidopplerilla tarkoita sitä, että

vauva voisi välttämättä hyvin.

Meidän asiat on hyvin. Ja siitä olen äärettömän kiitollinen. Poika potkii napakasti

ja liikkeet näkyvät todella selkeästi vatsan läpi. Mutta silti sitä elää

pelon kanssa. Johtuuko pelko lapsettomuudesta vai kuuluuko

tämä vain raskauteen? Joku murehtii kai enemmän ja joku vähemmän.

Tai ehkä pelko nousi tänään kunnolla ajatuksiini luettuani eräästä

juuri sattuneesta kohtukuolemasta.

Sellaista kukaan ei halua kokea, mutta se vain sattuu

jonkun kohdalle. Vaikka vauva olisi kuinka terve hyvänsä..

Minulle on turhaa sanoa ja hokea, että "kyllä kaikki menee varmasti hyvin".

Siitä kukaan ei voi olla 100% varma.

Uskon kuitenkin koko sydämestäni, että hyvin meneekin.

Että kuulun niihin onnekkaisiin..

Enhän voi muuta tehdä. Uskoa ja toivoa.

Että kolmen kuukauden päästä saan terveen poikavauvan syliini.

Tiedän, elämä ei paremmaksi muutu murehtimalla.

Mutta tänään oli nyt vaan tämmöinen päivä.

Onko teillä muilla jotain pelkoja raskauteen liittyen?

Poikavauvalle vaatteita

Alennusmyynnit. Ne riistäytyi minulla kyllä aivan totaalisesti käsistä tänään.

Vapaapäivän kunniaksi vietin mieheni kanssa aikaa kaupungilla shoppaillessa.

Raskaan suorituksen jälkeen käytiin vielä herkuttelemassa. Tässä miljoona kuvaa

tämän päivän saaliista. Rahaa meni ihan hyvin, lopullista

summaa en itseasiassa edes laskenut. Kallein vaatekipale taisi olla 12 euroa.

Muut oli 3e tai 5e. Eli mielestäni ei kovin kallista.

 Aivan mielettömiä löytöjä tuli tehtyä.

Kyllä muuten hymyilyttää vieläkin :))

Pääasiassa vaatteita tuli ostettua koossa 68cm, mutta myös 56-62cm tarttui muutamat mukaan.

Kuvateksteihin olen lisännyt vaatteiden merkkejä.

h&m, Name It

Name It

h&m

 Ihanan raikas, tuo vihreä takki. Oli ihan pakko ostaa. Tälle jäi hintaa se 12 euroa. Ja koko on 80cm.

Sitten joskus pääsee tämä käyttöön, onpahan valmiina.

h&m, Across4

h&m, Name It

Name It

Harsojakin on nyt ehkä riittävästi?

New born by Lindex, Hust & Claire

Name It, h&m, Across4

Name It, h&m

Name It, Hust & Claire, Tiny Minymo by KidZone

Name It

New Born by Lindex

Name It, Hust & Claire, Lindex

Lindex

Lindex

Name It

Nämä ovat myös kokoa 80. Vähän isommalle jäbälle, ensi kesäksi!

Lindex, h&m

Lindex

Name It

Myyjän mukaan tämä body on ollut suosittu. Tätä on muun muassa käytetty juhla-asuna häissä ja ristiäisten after parteissa :)

Kaapissa on vaatteet järjestyksessä. Niin paljon kaikkea, että taitaapi riittää.

Ollaan päätetty, että sukulaisia kehoitetaan ostamaan leluja lahjaksi

jos välttämättä jotain haluavat antaa. Vaatteita on. Tai jos vaatteita välttämättä haluavat

lahjoittaa niin sitten niitä vähän vanhempien poikien kokoja

eli 74 cm ja siitä ylöspäin. 

Lindexistä isin ja äitin oli ihan pakko ostaa nuo ihanat unilelut ♥

Sellaista :) Ei muuta kuin muutkin sinne Ale laarien kimppuun!

Baby's only lämpöpussi

Itse tykkään tuosta tähtikuosista vaikka tänne meidän kotiin se ei ole vielä 

kunnolla päässyt kotiutumaan. Huom vielä. Pikku jäbän huoneen yksi seinä on tapetoitu

tähtitapetilla. Pohja on rauhallinen beige jota koristaa pienet valkoiset tähdet.

Tapetin ostin Sisustus Kullanmurut verkkokaupasta. Sen verran löytyy nyt vain

niitä tähtiä. Mutta lisää haluan kovasti!

Tähtikuosia on kuvailtu muun muassa

ajattomaksi klassikko kuvioksi,

monikäyttöiseksi, 

tyylikkääksi,

helpoksi ja näyttäväksi sisustuselementiksi,

joka istuu kaikkiin kodin elementteihin.

Emmi kirjoitti blogissaan käyttökokemuksista pienen verkkoputiikin PikkuVaniljan 

Baby's only lämpöpussista. Ihastuin kyllä totaalisesti tähän lämpöpussiin

ja haluan ehdottomasti samanlaisen, joten sellainen on nyt laitettu tilaukseen!
Ja juurikin tuo allaoleva harmaa.

 Me tullaan käyttämään lämpöpussia sekä turvakaukalossa että vaunuissa.

Kesällä lämpöpussia tuskin nyt tarvitaan, mutta muuten ympäri vuoden kyllä.

Mietinnän alle jää vielä se, että hankinko talven pakkasten varalle

paksun untuvapussin johon sujautan vauvan ja vaunuihin sitten unille. 

Vai onko äitiyspakkauksen peitemakuupussi kuinka hyvä?

Baby's onlyn lämpöpussissa on lämmin vuori, jonka ansiosta vauvaa ei tarvitse pukea tai riisua

jatkuvasti ulkovaatteista. Vauvalle riittää vain sisävaatteet, hattu ja tarvittaessa

lapaset. Näin säästytään siis turhilta kiukuilta. Uskoisin, että me tullaan tekemään

automatkoja melko paljon vauvan syntymän jälkeen, koska molempien

perheet asuvat tässä ihan meidän lähellä. Eihän sitä tänne kotiinkaan
passaa jäädä, kaikkien tulee nähdä meidän prinssi :P Ja lämpöpussista on meille

varmasti suuri hyöty tässä kohtaa niinkus reissaamisen kannalta.

Lämpöpusseja kannattaa käydä vilkaisemassa PikkuVaniljan verkkoputiikista!

Ja löytyyhän sieltä toki kaikkia muitakin ihania vauvan tarvikkeita. 

Pehmeää, vaaleaa, beigeä, ajatonta ja laadukasta. Juurikin niitä juttuja

joista minä tykkään :) Tuotteet sopivat sekä tytöille että pojille.

Myös PikkuVaniljan blogiin kannattaa vilkaista! Hyviä juttuja mielestäni :)

Kummiksi pyytäminen

Meille oli jo puoli vuotta sitten selvää, ketä me aiotaan pyytää vauvamme

kummeiksi. Kummiksi voi pyytää jokainen tavallaan. Suoraan kasvotusten,

tekstiviestillä tai enemmän luovalla tavalla. Niin kuin kuvista voi päätellä,

meidän pojalla tulee olemaan neljä kummia.

Itse halusin pitkästä aikaa hieman askarrella.

Viimeeksi askartelin silloin kun oli meidän häätohinat päällä eli vuosi sitten.

Ainiin ja teinhän ystävälleni K:lle sen vaippakakun. Ihan mukavaa puuhaa

toisaalta. Mutta harrastuksiini tuo ei kuulu..

Tässä muutaman päivän aikana etsiskelin netistä näitä kummiksi pyytämiseen

tarkoitettuja runoja. Ja näitähän värssyjä löytyi jos jonkinmoista.

Vain pari niistä tuntui omalta. Tähänkin valitsemaani runoon taisin tehdä jotain pieniä

muutoksia. Sitten se tuntui itseni näköiseltä. 

Kortteihin kirjoittelin runot valmiiksi ja pitsinauhat liimailin. Vasta

rakenneultran jälkeen selvisi, minkä värinen silkkinauha lisättäisiin vielä

näihin kortteihin. Ja kyllä niistä kivat tuli! Kaikki kummit saivat samanlaisen kortin.

En lähde avautumaan nyt siitä, miksi joitakin henkilöitä emme pyytäneet kummeiksi.

Luulenpa, että nämä valinnat aiheuttavat joillekin mielipahaa. Mutta

sori, lapsi on meidän ja me päätetään asiasta.

Ennemminkin voisin kertoa hyvillä mielin, miksi juuri nämä henkilöt valitsimme

yhteistuumin ilman miettimistä poikamme kummeiksi. Uskon, että nämä

ihmiset eivät häviä meidän elämästä heti ristiäisten jälkeen.

Minä valitsin kolme kummia ja kaikki ovat siskojani. Koen, että minulla on oikeus

enemmistö ääniin tässä asiassa. Ja mieheni on samaa mieltä asiasta. Siskot ovat minulle

läheisiä ja uskon kummiuden syventävän meidän sisarussuhdetta entisestään.

Siskoni ovat luotettavia ja kunnollisia aikuisia. Hyviä elämänohjeita poitsu tulee

kyllä kuummeiltaan kuulemaan. Ja uskon, että apua saan näiltä leideiltä ihan milloin vain.

Ketään siskoistani en halunnut jättää ulkopuolelle, ovathan kaikki yhtä tärkeitä.

Yksi siskoista toimii sylikummina, mutta se ei ole "ykköskummin" virka.

Mieheni valitsi yhden kummin, parhaan ystävänsä. Kiva, että pojalla tulee olemaan

myös yksi miespuolinen kummi. Hänkin on kunnollinen ja turvallinen aikuinen.

Ja varmasti osaa sitten kertoa pojan ollessa vanhempi asiat miehen näkökulmasta.

Runo oikeastaan sisältää sen, mitä me kummeilta odotamme. Raha ja lahjat eivät

ole todellakaan tärkeitä asioita.

Itselläni ei ole ikinä ollut kummia, tai he eivät ole olleet läsnä elämässäni muuta

kuin ristiäisissä joten minun on hirveän vaikeaa suhtautua tähän kummiasiaan.

Mutta eiköhän tämä mene ihan omalla painollaan. Kummit ovat otettuja siitä, että

juuri heitä pyysimme tähän kunniatehtävään. Innolla ottivat tehvävän vastaan.

Kummien kristillistä taustaa emme juurikaan ole ajatelleet missään vaiheessa.

Kaikki suhtautuvat kirkkoon myötämielisesti ja se riittää.

Mites oliko muiden helppo valita lapsilleen kummit?

Mitä odotatte kummeilta?

Istukka kohdunsuulla

Otsikko kertoo siis tämän jutun aiheen. Ja kaikki tämä tapahtui eilen.

Toissa yönä heräilin perinteiseen tapaan muutaman kerran yön aikana vessaan.

Neljän aikaan havahduin alavatsa kipuun ja sen tyylistä kipua ei ole aiemmin

ollut. Särkylääkettä en ottanut. Jatkoin uniani.

Seitsemältä alkoi aamuvuoro ja sinne oli taas mentävä. (työt ei huvita yhtään)

Kipu oli muuttunut voimakkaammaksi, mutta kestin sen. Pakkohan se oli, töissähän

sitä oltiin. Onneksi oli helppo aamu, ei kiirettä. Sain istuskella melko paljon kansliassa.

Googletin kipua, muiden kokemuksia ja mietin, että pitäisikö tässä nyt soittaa neuvolaan.

Särkylääkettä en halunnut vieläkään ottaa, koska kivun outous epäilytti minua.

Halusin tarkkailla sitä millaiseksi se muuttuu.

Kipu oli jatkuvaa ja kovaa, se alkoi aamuyöllä eikä loppunut. Levossa, istuessani kipu hiukan

hellitti. Koko alavatsa oli kramppimaisessa tilassa. Jomotusta, särkyä. Supistuksiakin

tuli, koska tunsin mahan kovettumista. Mitään vuotoja ei kuitenkaan

luojan kiitos tullut ja tunsin koko ajan vauvan liikeet hyvin.

Minun on aina ollut hirveän vaikeaa mennä lääkäriin. Ja nyt kävi taas näin. Piti monta tuntia

miettiä, menenkö lääkärin näytille vai en. Klo 11 soitin neuvolaan ja siellä oltiin

tietysti sitä mieltä, että lääkäriin vaan. Sain ajan kahdeksi. Siellä ei kuitenkaan osattu

yllättäen oikein mitään sanoa ja kirjoittivat lähetteen gynen polille keskussairaalaan.

Ajelin lääkärin vastaanotolta suoraan sinne. Ja sielläpä tehtiin perusteellinen tutkimus.

Pissassa ei ollut mitään. Itse epäilin tätä aluksi. Ajattelin myös, että entä jos rakkoni

ei tyhjene kunnolla ja kipu on rakossa. Ei voinut kuulemma olla syynä.

Kohdun suulla ei ollut tapahtunut muutoksia. Se oli normaali. Ei ollut pehmennyt tai ei

ollut auennut. Kohdun kaula ei ollut lyhentynyt yhtään ja se oli oikeastaan aika pitkä, 5cm.

Vauva voi edelleen hyvin ja oli vilkkaalla päällä. Ainut ongelma mikä näkyi oli se, että istukka

oli kasvanut osittain kohdunsuun päälle. Rakenneultrassa sanottiin toista pari päivää sitten..

Mutta tähän lääkäriin luotin. Oli kyllä niin asiantuntija! Ja näinhän itsekin kuvaruudulta

mikä tilanne oikeasti oli. Hän oli sitä mieltä, että usein istukka

siirtyy ylemmäs pois kohdun suulta kun kohtu kasvaa. Ei aina kuitenkaan. Siksi minulle varattiin

rv 32 kontrolliaika tähän asiaan liittyen. Jos istukka ei siirry, joudutaan minulle

suunnittelemaan sektio.

Kivun syy ei nyt selvinnyt. Lääkäri sanoin, että yleensä kun syy jää epäselväksi oletetaan

vain, että kyseessä on kohdun kasvukivut, liitoskivut tai supistuksista aiheutuva kipu.

Oli kyllä erittäin hyvä, että tuli käytyä lääkärin luona. Ja tärkeitä asioita selvisi. Ja mitä

sektioon tulee niin mieluummin valitsen sen kun alatiesynnytyksen. On nimittäin

synnytyskipuihin liittyviä pelkoja jonkin verran.. Saas nähdä.

Lähtiessäni hoitaja antoi minulle 1g Panadolia ja 2 tbl Litalginia. Tänään

kipuja on ollut vain vähän. Töihin menen seuraavan kerran ensi viikon torstaina.

Sellaisia sydämentykytyksiä eilen siis.

Rakenneultrassa käyty

Tänään koitti siis vihdoin rakenneultra. Edellisestä ultrasta olikin jo kaksi

kuukautta. Hirmuisen pitkä aika. Yölläkin heräilin vähän väliä ja mietin,

kumpi mahassa asustelee. Ja onko pienellä kaikki hyvin.

Rv 20+4

Ja kyllä hänellä kaikki on aivan loistavasti! Ja on kyllä vilkas.. Vähän väliä on potkimassa.

Oli jännä nähdä kunnolla nyt kuvaruudulta, mitä se tyyppi oikein siellä mahassa

touhuilee. Aiemmin kun on vaan tuntenut potkut, mutta on se eri asia nähdä ne sätkimiset :D

Rakenneultrakin kesti niin kauan niin siinä oli aikaa ihastella pikkuista.

Mieletön kokemus ei voi muuta sanoa! Ja hoitajakin oli niin mukava. Yhtä hymyä ollaan

oltu kyllä tämä päivä :))))

Ja sukupuolikin oli selvästi näkyvissä <3 Sekin kailotettu jo koko maailmalle!

Rv 20+3

Ihan hullua kuinka aika kuluu niin nopeasti. En ikinä kuvitellut, että

voisin sanoa olevani raskaana. Ja ylipäätään, että olen raskaana viikolla 21.

Minäkö? Oikeasti?

Ja vielä hullumpaa on se, että mahassani joku potkii! Ihan mieletön fiilis <3

Potkuja olen tuntenut jo kolmen viikon ajan ja ne voimistuvat päivä päivältä.

Vauva on hereillä tai ainakin potkii napakasti silloin, kun minä syön. Viime päivien

aikana potkut on jo niin lujia, että näen ne. Siis kun katselen mahaani.

Rv 18+5

Huhuja olen kuullut siitä, että vauvamahani on jo AIKA ISO.. Itse en voisi olla

ylpeämpi tuosta kummustani. Kateellisten puheita, hah ;)

Mahasta vielä sen verran, että olen muutaman viikon ajan tuntenut harjoitussupistuksia.

Aiemmin en tietysti ollut varma, että mitä ne ovat. Mutta nyt kun nekin tuntemukset ovat

voimistuneet, olen melko varma asiasta. Täytyykin huomenna kysäistä asiasta rakenneultrassa.

Supistukset tulevat päivittäin ja nyt parin viikon aikana niitä on tullut

lähes päivittäin ja usean kerran päivässä. Kipua ei tunnu, mutta ei nuo kivojakaan ole.

Levossa ei, mutta rasituksessa kyllä. Supistukset kestävät alle minuutin, jolloin koko vatsan alue

kovettuu. Selkäkin kipeytyi eilen. Mutta mutta. Katsotaan mitä huomenna sanotaan

tästä asiasta. Näillä oloilla mennään tällä hetkellä.

Rv 20+3

Meillä alkaa remontti lähestyä loppuaan. Vielä on loppusilausta vaille tää huusholli ja

sitten todellakin toivon, ettei mitään remonttia tarvitse muutamaan vuoteen tehdä.

Se loppusilaus tarkoittaa keittiön välitilan laatoitusta, liesituulettimen kiinnitys seinään,

keittiöön uudet pistorasiat ja kattolistat, molempien vessojen laatoitus, uusien wc-

pönttöjen asennus ja kattolistojen asennus.

Sitten kaikki on vihdoin käyty läpi, uusittu ja täysremontti tehty vanhaan taloon.

Tähän väliin muutama ennen & jälkeen kuva tapahtuneista muutoksista niin tiedätte,

mistä puhun.

Meidän makuuhuone

Kylmiöstä tuli isin ja äidin vaatehuone

Eteisen niin kaunis punainen muovimatto..

Khh

Kylpyhuone

 Olohuone

Odotan kovasti sitä, että nää hommat loppuis ja saisin olla vain. Ehkä päivittelisin

blogianikin sitten useammin.Vauvan huonekin on jo melkein valmis, siitä postausta

myöhemmin tai hyvinkin pian ;)

Huomenna koittaa sitten se kauan odotettu rakenneultra! Kumpi siellä potkii?

P.s Lisäilin tuonne sivupalkkiin vähän päivämääriä. Raskauteni seuranta -kohdan.