Tää vuosi on ollut todella raskas. Lapsettomuushoidot, suuritarpeinen vauva, uusi arki, uusi elämä, uusi minä, muutto, remontti. Enää en ihmettele kun avioparit, pienten lasten vanhemmat eroavat omakotitalojen rakentamisen / remontoimisen seurauksena. Jos olisin tiennyt kuinka raskasta tämä tulisi olemaan en olisi ikipäivänä muuttanut ja aloittanut tätä projektia. Kyllä tässä jos missä koetellaan sitä suhteen lujuutta. Ei nyt mitään avioeroja ole suunnitteilla, kunhan vaan ajattelin ja totesin.. Vielä kerran, onneksi se on nyt ohi.
Elämässä tulee kriisejä. Toivottavasti meidän kriisit ois vähäks aikaa koettu.
Edellisten viikkojen aikana on tullut pohdittua elämää. Juuri kesän aikana koetut asiat laittoivat miettimään. Oon elänyt ehkä liikaa äitikuplassa tän vuoden ja hukuttanut itseni äitiyteen. Unohdin, että olen paljon muutakin kuin äiti. Olen myös vaimo. Sisko ja ystävä. Monia asioita jäi tekemättä ja sanomatta. Pienet ja suuret unelmat jäivät arjen jalkoihin ja sinne ne unohtuivat. Olen ymmärtänyt kuinka väsynyt olenkaan. En äitiyteen. Olen äitinä antanut 110 prosentin panostuksen tähän kaikkeen. Mikä toki on varmasti ymmärrettävää ensimmäisen lapsen kohdalla (kun ei tiedä mistään mitään ja miten tätä lasta nyt pitää kasvattaa), mutta rajansa kaikella. Sitä vaan haluaa, että lapsesta kasvaa onnellinen ja tasapainoinen ihminen joka selviää tässä maailmassa.
Muutokset eivät tapahdu hetkessä. Pienin askelin on äidinkin panostettava jatkossa omaan hyvinvointiin. Oma onnellisuus tulee itsestä, sisältäsi. Eikä omaa onnellisuutta voi rakentaa kenenkään varaan. Mitä sinulle jää kun se häviää? Ei yhtään mitään. Kuka sinusta huolehtii jos et sinä itse.
Mietin ja pohdin, mitä itse oikeasti haluan. Mistä minä unelmoin? Unelmointi on matka itseen. Ensimmäisenä osallistuin UNELMAKARTTAKIRJA -verkkokurssille. Näin hiljattain mainoksen kyseisestä kurssista ja päätöksen tekemiseen ei mennyt montaa minuuttia. Kyllä kiitos, osallistun!
Uskon, että tämän avulla sytytän kipinän sisälläni oman tien kulkemiseen ja suuren unelman toteuttamiseen. Uusi asenne on ollut tärkeä juttu. Kun arvostaa itseä saa sitä myös muilta. Ihan koko olemus jo muuttuu. Äidilläkin on omat tarpeet ja unelmat. Eelis täyttää pian vuoden. Ihan oikeesti, päivääkään en vaihtaisi vaikka v-käyrä on käynyt pilvissä monta kertaa. Paskoja hetkiä on ollut. Niin hieno, mutta äärimmäisen raskas vauvavuosi on pian takana. Vaikka olenkin vielä reilut puoli vuotta hoitovapaalla, äidin on aika herätellä näitä omia unelmia ja suunnitella tulevaisuutta. Jokaisen olisi tärkeää välillä pysähtyä ja tarkastella sitä oman elämän suuntaa ja elämäntehtävää.
Tulen olemaan äiti ikuisesti, mutta jokaisen äidin elämään kuuluu myös paljon muuta. Paljon olen jo saavuttanutkin, mutta vielä on mielessä muutama unelma. Muistetaan tehdä niitä asioita joita rakastetaan.
Just tällä hetkellä miuta ilahduttaa
❤ UNELMAKARTTAKIRJA -verkkokurssi
❤ uudet ripsienpidennykset joista oon haaveillut varmaan 2 vuotta
❤ puolen kilon irtokarkkipussi
❤ parempi fiilis noin kaikinpuolin koska nyt on lähdetty etsimään omaa hyvää oloa
Mietin ja pohdin, mitä itse oikeasti haluan. Mistä minä unelmoin? Unelmointi on matka itseen. Ensimmäisenä osallistuin UNELMAKARTTAKIRJA -verkkokurssille. Näin hiljattain mainoksen kyseisestä kurssista ja päätöksen tekemiseen ei mennyt montaa minuuttia. Kyllä kiitos, osallistun!
Uskon, että tämän avulla sytytän kipinän sisälläni oman tien kulkemiseen ja suuren unelman toteuttamiseen. Uusi asenne on ollut tärkeä juttu. Kun arvostaa itseä saa sitä myös muilta. Ihan koko olemus jo muuttuu. Äidilläkin on omat tarpeet ja unelmat. Eelis täyttää pian vuoden. Ihan oikeesti, päivääkään en vaihtaisi vaikka v-käyrä on käynyt pilvissä monta kertaa. Paskoja hetkiä on ollut. Niin hieno, mutta äärimmäisen raskas vauvavuosi on pian takana. Vaikka olenkin vielä reilut puoli vuotta hoitovapaalla, äidin on aika herätellä näitä omia unelmia ja suunnitella tulevaisuutta. Jokaisen olisi tärkeää välillä pysähtyä ja tarkastella sitä oman elämän suuntaa ja elämäntehtävää.
Tulen olemaan äiti ikuisesti, mutta jokaisen äidin elämään kuuluu myös paljon muuta. Paljon olen jo saavuttanutkin, mutta vielä on mielessä muutama unelma. Muistetaan tehdä niitä asioita joita rakastetaan.
Just tällä hetkellä miuta ilahduttaa
❤ UNELMAKARTTAKIRJA -verkkokurssi
❤ uudet ripsienpidennykset joista oon haaveillut varmaan 2 vuotta
❤ puolen kilon irtokarkkipussi
❤ parempi fiilis noin kaikinpuolin koska nyt on lähdetty etsimään omaa hyvää oloa
Osaako muut äidit unelmoimisen taidon?
Kiitos tsemppi kirjoituksesta! Ihanaa kun jaksat ajatella noin vaikka elämä on joskus raskasta! Meillä on 3 alle kuusi vuotiasta lasta. Omista unelmista ei tietoa. Ehkä joskus. Lapset ovat unelmani tottakai. Mutta pitäisi kai olla muutakin..
VastaaPoistaToki, lapset on miullekin se ykkös unelma! Hurjaa, teillä on varmasti vilskettä siellä kotona! Ymmärrän että ne muut omat unelmat jää kakkoseksi. Ehkä niidenkin aika koittaa! Tsemppiä ♥
PoistaKiitos tästä! Toivoisin että kirjoittaisit lisää asiasta, harvoin tulee vastaan äitiyden tämä puoli. Koskettaa itseäni juuri nyt, 17vrk ikäisen tyttären äitinä. Lapsettomuushoidot oli rankkoja, samoin raskaus. Miltä nyt, synnytyksen jälkeen, pitäisi tuntua? :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :) Varmasti monia koskettaa tää aihe, mutta ei siitä tosiaan moni kirjoita.
PoistaPakko kommentoida ku jäin selailemaan blogias ihan alkuajoista asti! Ite samassa elämäntilanteessa ku sinäkin noissa ensimmäisissä teksteissä. Lapsi on ollut toiveissa jo kauan ja yritystä takana neljä vuotta. Vasta alkuvuodesta uskaltauduin menemään terveyskeskukseen puhumaan asiasta. Saatiin lähete lapsettomuuspolille tutkimuksiin muttei sinne koskaan ehditty kun tulin raskaaksi. Valitettavasti se vaan selvisi tuulimunaraskaudeksi ja meni toukokuussa kesken :( Suru oli tosi kova sen jälkeen ku oltiin niin ehditty iloita siitä että meille on tulossa vauva.. Ja jotenki huijattu olo kun kokoajan luuli lapsen kasvavan masussa ja todellisuudessa sikiötä ei sitten ollukkaan:/ Luulin olevani jo viikolla 9 kun meni sitten kesken. Meidän käskettiin nyt odotella kuukautisia ja yrittää vielä "luonnollisesti" vuoden loppuun asti ja sitten varataan aika jos ei oo tärpänny. Mies on tutkittu ja hänessä ei vikaa ollu. Pointti tässä mun romaanikirjotuksessa oli se että tää sun blogi anto mulle toivoa, että ehkä mekin vielä onnistutaan<3 Tosi ihana kuulla että teillä hoidot onnistui ja saitte terveen lapsen<3 Olisin tietenki voinu kirjottaa sulle sähköpostia, mutta koska ajattelin että haluan kirjoittaa tämän nyt tällain anonyymisti niin en viitsiny omalla sähköpostilla laittaa. Lueskelen jatkossakin teijän vauva-arjen juttuja :)
VastaaPoistaMoikka! Kiitos kun jätit kommentin! Tiedän miltä siusta tuntuu. Oon pahoillani että vauvalupausta ei teille ole vielä suotu :( Ja myös keskenmenneestä raskaudesta. Varmasti sen jälkeen oli maailman paskin fiilis. Sitä ei voi muut kuvitella sitä tunnetta ellei oo kokenu samaa. Tuntuu oikeesti tosi ihanalta kun sanoit noin et mun kirjoitukset on antanu siulle toivoa ❤ kiitos! Kyllä te varmasti onnistutte. Nyt otatte tän odotteluajan tosi rennosti ja pidätte omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolta. Kaikki vitamiinit kehiin ja mitä näitä kikkoja nyt on et maksimois ne mahikset tulla raskaaksi. Mut luulisin, että sie oot niin jo tehnytkin ;) Kirjoittelen jossain vaiheessa meidän jatkosuunnitelmista hoitojen suhteen. Kiva kun seurailet meidän juttuja! Tuuthan kertomaan kuulumisia tänne välillä ❤
Poista