Varhaisultra

Eilen aamulla kello oli herättämässä klo 8. Yllättävän hyvin sain

nukuttua yön, vaikka jännittikin mielettömästi. Nousin ylös kuitenkin

jo seitsemältä. En malttanut olla sängyssä ja odotella herätyskellon soimista.

Ja nälkäkin alkoi jo olla. Pitkän kaavan kautta aamupala ja henkistä valmistautumista

varhaisultran vuoksi. Itse pysyin melko tyynenä. Olin jo kahtena edellisenä

yönä nähnyt unta ultrahetkestä ja siitä, että kuvaruudusta näkyi se pieni vauva.

Tuo rakas mies alkoi taas tavalliseen, vanhaan tyyliin hermoilla, kun

lähtöä alettiin tekemään. Vaatteensakin vaihtoi varmaan miljoona

kertaa.. Mielessä pyörikin, että mitäs sitten kun joskus ollaan synnyttämään

lähdössä niin hyppiikö se seinille? Hän taas puolestaan oli

nähnyt unta myöskin ultrasta ja että kohtuni oli aivan tyhjä.

Ajat olivat perinteisesti myöhässä naisten polilla. Olihan maanantai aamu ja

aamun kruunasi vielä se, että polin tietokoneet olivat aivan totaalisen

jumissa. Istuimme odotustilassa muiden ihmisten kanssa. Joukossa

oli pariskuntia. Jotkut olivat juuri käyneet verikokeissa, koska

naiset painelivat edelleen käsivarren näytteenottokohtaa.. Tutut tunnelmat.

Tuntui oudolta istua pitkästä aikaa samoilla penkeillä, mutta eri

syystä. En olekaan enää lapseton, minua ei enää tutkita. Minulle ei

enää määrätä lääkkeitä, opeteta pistojen laittamista, tai ultrata

munarakkuloiden kokoja. Tällä kertaa tarkistetaan, mitä vauvalleni kuuluu.

Omistuista. Minä en enää kasvata munarakkuloita tai kohdun limakalvoa.

Minun sisälläni kasvaa pieni ihminen.

Eilen vauvan pituuden mukaan rv vähenivät yhdellä. Eilen päiviä oli siis 6+6.

Sydän sykki loistavasti ja erittäin vahvasti. Pieni löytyi heti.

Siellä se avuton pötkylä makasi kohdussani. Näky oli ehkä elämäni suurin.

Mutta se oli viidessä sekunnissa ohi. Lääkärillä oli kiire.

Pyysin kuvan muistoksi, jota olenkin nyt ihaillut monta kertaa.

Neuvola-ajan uskalsin varata vasta tänään. Ajan sain jo ensi viikon tiistaille.

Koen vauvan nyt vasta täysin todelliseksi,

koska olen hänet nyt nähnyt. Nyt vihdoin uskallan olla oikeasti raskaana,

pystyn olemaan koko sydämestäni onnellinen ja pystyn hengittämään.

Äidin suuri rakkaus <3